*

RikuReinikka

CNAS- Suomi ja Ruotsi; varautukaa isäntämaatuen antamiseen USA:lle


 

Assured Revolve-karttaharjoitus on tuore, Yhdysvaltalaisen CNAS ajatuspajan tuottama katsaus Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen. Pari päivää kestänyt harjoitus, johon osallistui 50 korkea-arvoista vierasta Euroopasta tuotti raportin Assured Resolve; Testing Possible Challenges to Baltic Security- jossa paljastuu pieni poliittisen ongelma ja joukko muitakin asioita joista tulisi käydä keskustelua.

Raportissa muunmuassa kehotetaan Suomea ja Ruotsia selvittämään itselleen minkälaisia “tukipyyntöjä” on luvassa mikäli USA yksin tai pienen koalition kanssa päättää ryhtyä Venäjän vastaisiin toimiin lähialueillamme. Raportin mukaan nämä pyynnöt voisivat olla esimerkiksi ilmatilan käyttöä ja lentotoiminnan tukemista kenttä- ja tankkaus palveluiden muodossa. Eli juuri tätä logistista palvelua joka kuuluu NATOn kanssa solmitun isäntämaatukea koskevan yhteisymmärrys muistion (HNS MOU) piiriin.

Karttaharjoituksessa oli käynyt ilmi, että Suomi ja Ruotsi ovat halukkaita antamaan USA:lle ja/tai koalitiolle, sen mitä annettavissa on. Selväksi tuli kuitenkin myös se että skenaarioiden kautta harjoittelu tuli enemmän kuin tarpeeseen. CNAS paperissa nimittäin painotetaan jopa kahdessa kohtaa mahdollisuutta USAn yksipuoliseen Venäjän vastaiseen toimintaan lähialueillamme ja siitä todennäköisesti seuraavaa tukipyyntöä Suomelle ja Ruotsille. Näiden kahden maan tulisi selvittää itselleen mitä tämä käytännössä tarkoittaisi. Myös Suomen “tärkeintä liittolaista” kuten Stubb  USA:ta kuvaili, kehotetaan avoimuuteen mahdollisten tukipyyntöjen sisällön suhteen. Olettaisin siis että jotain epäselvyyttä tai näkemyseroja on tullut vastaan.

 

“First, the  two countries should ensure that they have a detailed  understanding of what types of requests they might receive should the United States or a small coalition of  countries opt to act unilaterally in their neighborhood  in the face of Russian aggression.”

 

USAn esityksestä täällä on harjoiteltu tai tullaan harjoittelemaan Strykereilla ja F-15 koneilla. Vesien lämmettyä Yhdysvallat saapuu harjoittelemaan maihinnousua Hankoon. Näissä harjoituksissa ei kuitenkaan ole mitään ulko- ja turvallisuuspoliittista viestiä valtion johdosta kerrotaan. Markku Kangaspuro Aleksanteri instituutista kuitenkin tietää kertoa USAn aivan avoimesti ilmoittavan kyseisen harjoitus kokonaisuuden olevan Venäjää vastaan suunniteltu. Eli kyllä niistä selkeä viesti löytyy. Suomi on antautunut suurvaltapolitiikan pelinappulaksi, aivan kuten on odotettavissa ollut.

Yhdysvallat hakee laajalla rintamalla harjoittelumahdollisuuksia. Suomi on pystynyt hyödyntämään Yhdysvaltain lisääntynyttä aktiivisuutta tavalla, joka hyödyntää maan puolustuskykyä, puolustusministeri Niinistö kertoi Ylelle.

Näin asiaa kommentoi “Stryker-harjoituksen” tiimoilta Ilta-Sanomille harjoitukseen liittyviin suunnitelmiin perehtynyt lähde.

Kyseessä on logistinen harjoitus, eli miten tullaan maahan ja miten lähdetään täältä”

Isäntämaatuen antaminen on hänen mukaansa yksi harjoitukseen liittyvä ulottuvuus.

“– Siitä tulee kokemusta, että nähdään, miten tällainen porukka tulee tänne ja miten se lähtee.

Suomi on siis tilanteessa jossa valtiojohtoa kehotetaan karttaharjoituksen jälkeen selvittämään tehtyjä “sitoumuksia” niiden mahdollisia seuraamuksia. Suomi on tilanteessa jossa Yhdysvallat voi kutsua itsensä harjoittelemaan Suomeen yksipuolisia tai “pienellä koalitiolla” suoritettavia Venäjän vastaisia sotilasoperaatioitaan. Ja Suomi saa kokemusta siitä “miten ne tulee ja miten ne lähtee.” Puolustusministerin mukaan tämä tulemisen ja menemisen seuraaminen hyödyttää maamme puolustuskykyä. Mitenköhän?

Yritin itse nostaa tätä nyt nähtävää kehitystä keskusteluun jo ennenkuin tämän toiminnan mahdollistava yhteisymmärryspöytäkirja oli allekirjoitettu. Olin asiasta tuolloin henkilökohtaisesti yhteydessä silloiseen ulkoministeri Tuomiojaan, joka selitti silloin julkisuudessa HNS järjestelyn tulevan kyseeseen lähinnä tilanteissa joissa Suomi tarvitsee apua meteoriittien pudotessa Suomeen. Ja kuinka kristallinkirkasta oli tieto siitä ettei tämän seurauksena nähdä USAn tai NATOn joukkoja yllättäen Suomessa. No toisin kävi..

Äskettäin Tuomiojan kanssa CNAS paperista käymäni keskustelun pohjalta tilanne on kuulemma sikäli muuttunut aiemmasta, että nykyisin harjoituksista tullaan olemaan avoimempia ja päätökset osallistumisesta tehdään tarkoin kriteerein. Kriteeristöä mietittäessä olisi varmasti palata karttaharjoituksen skenaarioihin ja sitä kautta aivan avoimesti tuoda esiin minkälaiseen yhteistyöhön Suomi on valmis ja mitä Yhdysvallat mahdollisesti meiltä odottaa. Ja syytä ilmeisesti olisi myös selvittää mihin on jo sitouduttu. Erkki Tuomioja lupasi selvittää nämä asiat. Nähtäväksi jää nouseeko keskusteluun.

Jokainen NATO doktriini AJP 4.5:n lukenut ymmärtää ettei kysymys ole mistään avun saamisesta Suomeen. Tässä nähdään nyt tuon yhteisymmärryspöytäkirjan todellinen tarkoitus. Tarkoitus on mm. järjestää USAn ja tai Naton sotavoimille tukea operaatioidensa suorittamiseksi mahdollisimman kustannnustehokkaasti. Se ei ole mikään salaisuus. Se lukee niissä papereissa. Samoissa NATO papereissa joita tarjosin myös Huuskolle ja muutamalle muulle julkaistavaksi ennen MOU:n allekirjoitusta. Turhaan.

Kun HNS järjestelyä vielä sorvattiin olin yhteydessä henkilökohtaisesti myös silloiseen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistöön, joka ei omien sanojensa mukaan ollut tuolloin kesällä tietoinen minkään AJP-4.5 doktriinin olemassaolosta tai ainakaan hän ei ollut sitä lukenut taikka sitten ei vaan tunnustanut lukeneensa. Samaan aikaan soppari oli “kansallisessa” valmistelussa. Juuri mitään muutoksia ei NATOn valmiin asiakirjapohjan ja allekirjoittamamme yhteisymmärryspöytäkirjan välillä ole.

HNS järjestely muistuttaa hyvin paljon samaisen CNAS pajan “Light Footprints- The Future of American Military Intervention” strategiaa USAn sotavoimille vuodelta 2013. Siinä mainitaan mahdollisimman yksinkertaistettuna, “Light Footprint" strategian nojaavan pohjimmiltaan epäsuoraan, paikallisten toimijoiden kautta suoritettavaan toimintaan, jonka tavoitteena on USA:n "kansallisen turvallisuuden" päämäärien saavuttaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. Sama tavoite kuin HNS järjestelyssä siis.

Näitä toimia nyt halutaan juuri yhteistyön kautta voimistaa. Uudessa CNAS katsauksessa korostetaan yhteistyön tarvetta esimerkiksi resurssien ja tiedustelutietojen osalta. Samaan aikaan Suomi valmistautuu muuttamaan lainsäädäntöään koskien verkkovalvontaa ja aseellisen tuen antamiseksi näiden “yhteisen puolustuksen” velvoitteiden takia.

Light-footprint paperissa kerrotaan vieraiden hallintojen tukemisen tai horjuttamisen olevan keskeisen osan tätä "kevyen jalanjäljen" toimintaa. Vaikuttamisen korostetaan olevan pitkäjänteista ja sen aloittaminen on aloitettava mahdollisimman hyvissä ajoin, jotta voidaan maksimoida vaikutus muovailtavan maan politiikkaan ja turvallisuustilanteeseen. Tätä samaa linjaa jatketaan myös tässä tuoreimmassa, jossa tähtäimessä on Venäjä ja keinoina mm NATO ja muut kumppanit ja niiden valjastaminen USAn etuja ajamaan. Sivuhuomautuksena voisin mainita, että Syyriassa USA on muovannut hallinnon vaihtamiseen tähtäävää ruohonjuuritoimintaa vuodesta 2005. Ukrainaa on demokratisoitu isolla rahalla jo vuosikymmenet.

Edelliseen viitaten Assured Revolve-raportin mukaan Naton tulisikin ottaa aggressiivisia askelia muuttaakseen vallitsevaa tilannetta NATOn kykyjen ja joukkomäärien suhteen Euroopassa. Liittouman tulisi harkita oman hybridi-sodankäynnin käynnistämistä Venäjää vastaan. NATOn tulisi pyrkiä mm Afghanistanista saatujen kokemusten avulla  hyväksikäyttämään kriittisiä kohtia Venäjän turvallisuus ympäristössä omaksi edukseen. Tällätavoin liittouma voisi varmistaa että Venäjä joutuisi maksamaan kovan sisäpoliittisen hinnan oman sisäisen turvallisuuden ja yhtenäisyyden ylläpitämisestä. Hinnan joka aivan hyvin voi olla Venäjälle liikaa, raportissa mainitaan ehkä toiveikkaasti.

CNAS raportin mukaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on tapahtunut transatlanttinen sukupolven muutos ja nuoremmalta väeltä raportin mukaan puuttuu henkilökohtaiset verkostot ja historiallisen kontekstin ymmärrys, asiat jotka ovat olleet transatlanttisen yhteistyön pohja. Raportin mukaan se ajattelu joka oli EU:n perustamisen ja ETYJ:n  taustalla, puuttuu osin  nykysukupolvilta. Putinin sanotaan pyrkivän käyttämään tätä hyväkseen pyrkimyksissään Euroopan hajottamiseksi. Raportin tekijöiltä on saattanut jäädä ymmärtämättä, että kattavan kuvan syy-seuraussuhteista ja historiasta saanut ihminen saattaa aivan omaehtoisesti herätä huomaamaan tämän systeemin päättömyys ja vaarallisuus. Tähän ilmiöön vastaukseksi on venäjätrollien vastaisen taistelun kylkeen onnistuneesti lisätty termi "resonaattori". EU:n-, Naton tai USAn toimien kritisointi on virallisesti Venäjän informaatio agendan mukaista resonointia. 

Työryhmä kehottaakin johtajiamme alleviivaamaan järkkymätöntä solidaarisuutta tämän monipuolisen yhteisen uhkakuvaston edessä. Transatlanttisia johtajia vaaditaan muistuttamaan yleisöä allianssin tai EU:n hajoamisen vaaroista, “lyhytnäköisten” ja “ nurkkakuntaisten” etujen saavuttamiseksi ei siis pidä alkaa keikuttamaan venettä.

Jarmo Limnell, kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut sotatieden tohtori kirjoittaa kirjassaan Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen, mm. Suomen turvallisuuden uhkakuvista ja siitä miksi ja miten ne päätyvät "doktriineihin" niinkuin päätyvät.

Ratkaisevana tekijänä tässä on USA ja USA:n omista lähtökohdistaan luomat, itselleen ja omalle ulkopolitiikalleen edulliset uhkakuvat.


" 'Täytyy tiedostaa Yhdysvaltojen uhkakuvat, sillä ne vaikuttavat keskeisesti siihen, miten Suomi näitä kansainvälisiä uhkakuviaan korostaa', sanoi eräs keskeinen ministerimme käymissämme keskusteluissa. Voiko asiaa enää selvemmin sanoa?"


"Siis tunnusta terrorismin uhka ja pysyt paremmissa väleissä Yhdysvaltoihin. Näin logiikka toimii ja se on Suomessa ymmärretty"


"Yhteiset uhkat yhdistävät. Suomalaiselle uhka-agendalle nousseita kansainvälisiä uhkakuvia on katsottu voimallisesti länsimaisten silmälasien läpi. Suoraan sanoen: länsimaissa korostetut uhkakuvat on tietoisesti otettu osaksi suomalaista uhkakuva sisältöä- olivat uhkat itsessään todellisia uhkakuvia Suomelle tai eivät. Uhkien todellinen vakavuus ei olekkaan tässä se olennainen asia vaan olennaista on ollut uhkakuvien tietoinen yhdenmukaistaminen EU:n, Yhdysvaltojen ja Naton kanssa"


Käytännön politiikkana on siis ollut luoda Suomen uhkakuva kirjastoon uhkia, jotka ajavat ennenkaikkea USA:n ja/tai "läntisen arvoyhteisön" agendaa, riippumatta siitä miten valideja nämä korostetut uhkakuvat Suomen kannalta aidosti ovat.

Assured Resolve raportissa korostetaan USA:n johtoaseman tärkeyttä, sillä sen puuttuessa on raportin mukaan vaarana että NATO:n toimintakyky vaarantuu ja alkaa esiintymään haluttomuutta yhteiseen puolustukseen. Tätähän on tutkitusti ollutkin ilmassa. Etelä- ja Länsi-Euroopan maissa on alettu muistuttamaan ettei Artikla 5 takaa automaattista sotilaallista apua. PEW Research instituutin tekemän selvityksen mukaan  että ainoat maat, joissa vastaajista yli puolet toivoo maansa joukkojen osallistuvan toisen Natomaan puolustamiseen mahdolliselta Venäjän hyökkäykseltä, olivat USA ja Kanada. (56% ja 53%)

Vastaavasti Saksassa mielipide oli 58% vastaan sotilaallista osallistumista.

Mistä tämä eurooppalaisen “solidaarisuuden puute” johtuu? Nurkkakuntaisesta ja tunkkaisesta nationalismista vai siitä huomiosta, että oma viiteryhmämme eli niin kutsuttu läntinen arvoyhteisö “puolustusliittoineen” näyttää polarisoivan tilannetta tarkoituksellisesti. Pienten natomaiden parkuessa pesästään lisää tykkejä tontille, USA suunnittelee uusien B61-12 “äly-ydinpommien” tuomista Eurooppaan. Vaikka Saksassa oli jo voimassa parlamentin päätös hankkiutua eroon edellisistäkin US-ydinaseista alueellaan.

Vaiko siitä että yksi sotilasliiton jäsen katsoi tarpeelliseksi ampua alas venäläishävittäjän, pienen ilmatilaloukkauksen takia. Jokainen joka on katsonut lentoreitit kartalta tajuaa ettei venäläiskoneen lentorata ollut millään muotoa Turkkia uhkaava. Pääsivätpähän ampumaan. Ja suojaamaan rajaliikennetä Venäjän iskulta. Turkkihan on tarjonnut Syyrian jihadisteille terveyspalveluita ja muuta tukea. NATO Turkki myös valmisteli false flag iskua omaa historiallista muistomerkkiään vastaan. Turkin tiedustelupalvelun johtaja Hakan Fidan sanoi verkkoon vuotaneessa korkea-arvoisten Turkin turvallisuusviranomaisten ja ministerismiesten keskustelussa  että lähettää tarvittaessa neljä miestä tekemään Syyriasta ohjusiskun Turkiin, jotta saadaan aikaiseksi syy sodalle. Apulaisesikuntapäällikkö Yaşar Güler puolestaan kommetoi nauhoitteella että Fidanin esittämillä toimilla saa suoraan oikeutuksen sotatoimille Syyriassa. Fidanin kanssa keskusteleva ulkoministeri Ahmet Davutoğlu kertoo että myös että presidentti Erdoganin mielestä isku Osmanien valtakunnan perustajan isoisän Suleyman Shahin hautaa vastaan tulisi nähdä "mahdollisuutena".

Valtaosa kaikista PEW-kyselyn vastaajista kuitenkin uskoi Yhdysvaltojen käyttävän sotilaallista voimaa Venäjää vastaan kyseisessä tilanteessa. Sitä ei kuitenkaan kysytty olisiko se hyväksyttävää vai ei. Osittain tieto siitä, että “USA kyllä hoitaa taistelut” varmasti pienentää solidaarisuusprosentteja. En kuitenkaan usko että se on pääsyy. Uskon tämän suuntaisen ajattelun juontavan isoilta osin tyytymättömyydestä USA:n ulkopoliittiseen linjaan ja siihen provokaatoiden ja lietsomisen jatkuvaan kierteeseen johon maanosaamme ollaan luistamassa.

Ainakin Saksassa on herätty siihen. Breedloven lausuntoja Ukrainan kriisiin liittyen on kuvattu der Spiegel lehdessä vaaralliseksi propagandaksi ja ihmetellään miksi sotilasliitto julkaisee vääriä tietoja Venäjän “rajan ylityksestä” juuri neuvotteluiden kriittisessä vaiheessa. Aivan kuin tarkoituksena olisi tehdä tyhjäksi kaikki yritykset kriisin ratkaisemiseksi neuvottelupöydässä.

Kun innokkuutta lähteä aseellisesti mukaan mahdollisiin USAn yksipuolisiin voimankäyttöihin ei ehkä kaikilta löydy niin Itä-Euroopan maat ovat kovasti kärttämässä lisää USA:n läsnäoloa alueellaan. Ja sitä on tiedossa.

Nämä ns uudet jäsenmaat ovat USA:n tiukanlinjan anti-venäläisen ulkopolitiikan kannattajina muuttaneet sotilasliittoa entistäkin enemmän USA vetoiseksi vain olemalla sotilasliiton jäseninä. Vuoden 1997 Venäjä-Nato sopimuksessa on rajoitettu pysyvien joukkojen tuomista Itä-Euroopan alueelle. Nyt jo on päätetty USA:n panssariprikaatin pysyväisluontoisesta sijoittamisesta Itä-Eurooppaan. Venäjä lupaa epäsymmetristä vastausta tähän toimeen. Baltian maat ja Puola ovat jo aiemmin pyytäneet NATOn ohjuspuolustusjärjestelmän kohdentamista Venäjän suuntaan. Ehkä juuri tästä syytä ohjushävittäjä Cook tuli Venäjän häiritsemäksi. Alus on Aegis tutkineen osa ohjuspuolustusjärjestelmää. Venäjä on ilmeisesti aiemmin onnistunut saamaan tutkajärjestelmän solmuun ohilennollaan ja veikkaanpa tässä ohilennossa olleen sama tarkoitus.

Naton ohjuspuolustusjärjestelmä on ollut kivenä kengässä jo pitkään. Venäjä katsoo USAn yksipuolisen irtaantumisen ABM sopimuksesta, yhdessä ennaltaehkäisevän iskun strategian kanssa, horjuttavan vakavasti voimien tasapainoa. Tämä tasapainotila piti tilanteen vakaana kylmän sodan vuosina. Nyt Venäjä on katsonut olevansa pakotettu vastaamaan muuttuneeseen turvallisuus ympäristöönsä mm kehittämällä ohjuskalustuaan kyvykkäämmäksi tasapainotilan uudelleen saavuttamiseksi. Kun omien toimien seurauksia ei edes haluta katsoa laajemmassa kuvassa, Venäjän toimista voidaan luodaan uhkaa jonka olemasaaololla perustellaan yhä enemmän tilannetta kärjistävän politiikan tekoa. Tämä on täysin USA:n pitkäaikaisen ulkopoliittisen linjan mukaista toimintaa.

Suomenkin hallituksen runsaalla tuella valmistuneessa CNAS raportissa kehotetaankin Washingtonia käyttämään tätä Euroopan sisäistä kriisitilannetta hyväkseen lupaamalla avuksi jatkuvaa USA:n sekaantumista Euroopan asioihin. Ei ole Venäjä siis ainoa Euroopan kaaoksesta hyötyvä.

 

“ Transatlantic leaders should remind the European public about the dangers of splitting the alliance or the EU over short-term and parochial interests. Washington should also use this opportunity to issue promises of sustained U.S. engagement on European issues.”

 

Raportin mukaan vaikka USA:n johdon tuleekin pyrkiä saamaan eurooppalaiset ottamaan enemmän vastuuta alueensa puolustustamisesta, kenenkään ei kuitenkaan pidä erehtyä olettamaan että Euroopan turvallisuusasioita voidaan ratkaista ilman vakaata poliittista, taloudellista ja sotilaallista puuttumista Yhdysvaltojen taholta.

CNAS:n mukaan NATO kaipaa remonttia, nopean toiminnan valmiusjoukko VTJF on liian pieni isoille uhkille ja liian iso pienille. Paja ehdottaakin että NATOn euroopan komentaja SACEUR saisi valtuudet monipuolisempaan joukkojen liikutteluun ja oikeudet yllätys- tai pikaharjoitusten järjestämiseen niin harjoite- kuin pelotevaikutuksiensa takia. Yhtenä perusteena “snap”-harjoituksille mainitaan nimenomaan ennalta-arvaamattomuus pelotteen aikaansaamiseksi rajan toiselle puolen. Koska Venäjä pystyy liikkumaan omien rajojensa sisällä tarvittaessa nopeastikin kokee USA tarpeekseen kyetä vastaavaan liikkumiseen Venäjän rajan tällä puolen. Siksi näitä kumppanuusjärjestelyjä rakennellaan.

CNAS kaavailee myös “kahdella jakkaralla” johtamista, eli SACEUR joka samanaikaisesti komentaa Nato-joukkoja ja USAn armeijan Euroopan joukko-osastoja voisi kasailla näistä mieleisensä iskujoukon kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen.Eli vähän samoin kuin Afganistanissa sulautettaessa USA:n sotaoperaatio OEF-A ja NATO:n ISAF lähes täydellisesti toisiinsa ja USA:n komentoon.

Tullaanko tulevaisuudessa näkemään entistä enemmän näitä yllättäviä harjoituksia ja itsensä kutsumista?

 

Uskoisin että saamamme kokemus tukemisesta ja menemisistä varmasti tulee tarpeeseen. Yhdysvallathan on satsannut huomattavan lisärahan Euroopan toiminnoille. Jussi Niinistö selitti näitä USAn lisääntyneitä harjoituksia lisääntyneellä rahalla. Ei muutakaan kohdetta ole ilmeisesti löytynyt kuin sotaleikki Venäjän kanssa.

Lisää on siis tulossa, näin uskallan väittää. CNAS paperista käy ilmi, että nykyinen määrärahan nosto 789 miljoonasta 3,4 miljardiin dollariin ei tule riittämään. Vaikka raportissa luonnehditaankin määrärahojen nostamista hyväksi aluksi, tullaan todennäköisesti siis näkemään lisärahoituksen tarvetta. Myös muita toimenpiteitä vaaditaan aivan lähiaikoina suoritettavaksi. Näitä mm. kahden vuonna 2012 vedetyn panssariprikaatin palauttaminen Eurooppaan ja lisäyksiä F-35 koneisiin, taistelu- ja ohjussukellusveneisiin, tiedusteluun ja kyberkykyihin.

Euroopan maita, myös siis NATOn ulkopuolisia maita CNAS kehottaa ei ainoastaan nostamaan puolustusmenojaan vaan kohdentamaan menot “oikeisiin” kohteisiin. Siis tietenkin niihin jotka tekevät USAn toimista sille itselleen mahdollisimman edullisisia. Chuck Hagelin määrittämä “third offset” pitää sisällään mm. viidennen ja kuudennen sukupolven lentokoneet, miehittämättömät alustat, hiljaiset sukellusveneet ja pitkän kantaman täsmäaseet. Naton kykyjen nostaminen tälle tasolle mahdollistaa, raportin mukaan, USA:n käyttää paremmin hyödykseen Euroopan teknologiakeskuksia ja innovatiivista meininkiä. Ennenkaikkea näillä muutoksilla mahdollistettaisiin liittouman saumaton yhteistyö tulevissa konflikteissa ja kyettäisiin kohdistamaan painetta ja luomaan riskejä Venäjän poliittisiin-, taloudellisiin- ja sotilaallisiin kohteisiin laajalla skaalalla.

Muunmuassa tällaista selvisi siis CNAS ajatuspajan karttaharjoituksessa. Olisipa mielenkiintoista verrata tätä tuotosta yhdessä Naton kanssa tehtyyn CMX2016 karttaharjoitukseen.






 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

CNAS- Suomi ja Ruotsi; varautukaa isäntämaatuen antamiseen USA:lle

tuki kelpaa mulle,-pääasia ettei kuunnella kremlin sotahulluja haukkoja !
(saati heidän sanansaattajia)

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Huhhuh. Todella kylmäävää. Niin karmeeta tekstiä ja sen verran pitkä, että vaatii kovia vatsahappoja.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Ihan selvyyden vuoksi: tekstin sisältö on siis karmea, teksti on hyvä. Kiitos vaan. Jotkut jaksavat huutaa tuuleen. Hyvä niin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kiitokset Riku Reinikalle keskustelun avaamisesta CNAS -raportista "Assured Resolve: Testing Possible Challenges to Baltic Security".

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa ensin läpikäydä itse PDF-muotoinen raportti, joka löytyy ladattavaksi URL-osoitteesta http://www.cnas.org/assured-resolve#.VxI_yOaLTgE

Käyttäjän VeijoOrava kuva
Veijo Orava

Miettimistä meille kaikille.

Käyttäjän SamuliKetola kuva
Samuli Ketola

Ensinnäkin. Poistakaa toi helvetillinen juoksumainos pois sivun taustalta. Miltä tuntuu kun lukijaa potkitaan päähän ja silmille ? Onneksi ymmärsin pientää ruudun niin, ettei se nyt häiritse. Mainokset jotka ärsyttävät, muuttuvat maksajallekin negatiiviseksi mainokseksi. Kiitos jos huomioitte. Nyt voin keskittyä tekstiin ja asiaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Koetin omassa blogissani (http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21551...) referoida raportin keskeisiä osia sen kirjoittajien hengessä ottamatta vielä kantaa sisältöön.

Joitakin näkökohtia koko asetelmasta:

1. Assured Revolve-karttaharjoitus sekä Yhdysvaltalainen CNAS -ajatuspaja eivät ole viranomaistahoja, vaan yksityisen 2007 perustetun konsulttifirman bisnestä riippumatta niin Yhdysvaltain virkakoneistosta kuin NATO:stakin, vaikka ajatuspajan toimijoilla voikin olla taustaa virallisissa turvallisuusorganisaatioissa ja se mainostaa verkostoituneensa USA:n politiikkaa muotoilevan yhteisön kanssa.

CNAS näyttää olevan varsin tuottelias, ja alkuvuoden 2016 aikana se on jo julkaissut Baltian turvallisuuden lisäksi raportteja mm. seuraavista aiheista:
- taloudellisen sodankäynnin välineet
- veteraanien asema
- Yhdysvaltain kansallinen turvallisuus
- tilannekuva Etelä-Kiinan mereltä
- strateginen yhteistyö USA:n ja Japanin välillä
- tulevaisuuden robottiaseiden riskit
- uhka USA:n lentotukialuksille
- Pentagonin budjettiprosessi
- USA:n avaruusstrategia
- Venäjän ydinasedoktriini

Assured Resolve -raportin kirjoittajat ovat siviilihenkilöitä eivätkä edusta minkään osapuolen virallista turvallisuuspoliittista linjaa. Julianne Smith on tutkija, joka on toiminut varapresidentin turvallisuusavustajana sekä puolustusministeriön virassa, Jerry Hendrix on Yhdysvaltain laivaston kommodori evp, joka on toiminut mm. merisotahistorian parissa.

Hufvudstadsbladetin / Helsingin Sanomien uutisen mukaan Suomesta harjoitukseen osallistuivat erityisasiantuntija Pete Piirainen Suomen Washingtonin-suurlähetystöstä, yksikönpäällikkö Mikko Kinnunen ulkoministeriöstä ja yksikönjohtaja Helena Partanen puolustusministeriöstä. http://www.hs.fi/kotimaa/a1460600018159

Jokainen päätelköön itse, kuinka hyvin kolmen siviilivirkamiehemme osallistuminen harjoitukseen edustaa "Suomen toimintaa kriisissä" tai antaako se aihetta pitkälle meneviin johtopäätöksiin, kuten raportissa. Nähtävästi valtionhallinnossa päätettiin lähteä mukaan ajatuksella "eihän siitä haittaakaan ole".

2. On syytä muistaa, että läntinen avoimuus tuo lukevalle yleisölle paljon sellaista materiaalia, jonka julkaisu ei tulisi kysymykseenkään Venäjällä. Ei ole pienintäkään syytä epäillä vastaavien karttaharjoitusten ja sotapelien aktiivista läpikäymistä Venäjän eri tasoisissa esikunnissa, jotka eivät ole yksityisiä ajatuspajoja vaan toimivat osana sekä virkakoneistoa että sotilaallista komentoketjua, mutta niistä ei tehdä uutisia. Emme tiedä, "edustaako Suomea" niissä kuuluisa dosenttimme Johan Bäckman (mitä hänelle mahtaakaan kuulua, kun ei ole pitkään aikaan paistatellut julkisuudessa?).

3. Ajatusleikit skenaarioilla ovat tutkijoiden abstrakteja apuvälineitä, mutta raaka todellisuus on aivan todellisen ja konkreettisen sotakaluston sijoittamista Euroopan kamaralle, lihaa ja verta olevien harjoitettujen sotajoukkojen käskemistä suunniteltuihin asemiin sekä kovapanosammuntoja, dieselpolttoaineen pakokaasua ja kerosiinin katkua, leirielämää ja saappaiden töminää hälytyksen saaneiden juostessa asemiinsa. Pahimmillaan se on tällä hetkellä elävien ihmisten ampumista hengiltä Itä-Ukrainassa tilaisuuden tullen meidän istuessamme näyttöruutujemme äärellä.

Tiedotusvälineemme Suomessa kertovat meille kovin vähän Ladoga-harjoituksista "lähiulkomaan puolueettomuuden varmistamiseksi" (lue: Suomeen hyökkäämiseksi) tai Putinin käskemistä yllätystarkastuksista ja valmiuden kohottamisista laajoissa sotatoimiyhtymissä hyökkäyskäskyn odottamista vaille lähtövalmiiksi, liikkuvien Iskander-ohjusyksiköiden harjoituksista itärajamme takana ja suomalaisten kohteiden maalittamisesta harjoituksen vuoksi.

Pintajulkisuuteen rajoittuvan viihteellisen mediamme luoma harha kenties tuudittaa meitä uskomaan, että Venäjällä ei harrasteta vappumarsseja kummempaa ja kaikki sapelinkalistelu tapahtuu vain amerikkalaisten imperialistien ja sotahaukkojen toimesta. Suomettumisperinne luo vääristynyttä ja yksipuolista kuvaa todellisuudesta, eikä meille kerrota tosiasioita sotavalmisteluista Venäjällä, vaikka amerikkalaisen ajatuspajan raporttiin pääsee käsiksi kuka tahansa.

4. Suomi ei todellakaan ole enää puolueeton maa, vaan kuuluu Euroopan Unioniin ja Länteen kaikesta "aidalla istumisesta" huolimatta. Siten olemme jo sitoutuneet Baltian maiden tueksi jos Venäjä jonakin päivänä päättää hyökätä sinne, vaikka omat joukkomme pysyisivät vain Suomessa koko ajan. Raportissa viitattu ilmatilan käyttö ja Yhdysvaltain tai merkittävien NATO-maiden tukeutuminen pahoina päivinä Suomen alueeseen ovat johdonmukaista seurausta tästä, ja on vaikea nähdä, miten sodaksi kärjistyneessä Baltian kriisissä "puolueettomaksi" tekeytyminen palvelisi Suomen etua, ollessamme jo lähtökohtaisesti toisen osapuolen maalialuetta.

5. Yhdysvaltoja voi toki kirota ja manata alimpaan kattilaan monista eri syistä, mutta se on Euroopassakin edelleen tärkein vastapaino Venäjän voimankäytölle, jonka kohteeksi joutuminen voi olla vaihtoehto Länteen tukeutumiselle. Kylmän sodan asetelman purkautumisen jälkeen läntisen Euroopan puolustuksen uudelleen organisoiminen on paljon monimutkaisempaa ja hitaampaa kuin mantereella "kotikenttäeduista" nauttivan Venäjän mobilisointi voiman käyttöön.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Kiitos kommentista.

Huomio tuohon kohtaan, että jokainen päätelköön itse, kuinka hyvin kolmen siviilivirkamiehemme osallistuminen harjoitukseen edustaa "Suomen toimintaa kriisissä" tai antaako se aihetta pitkälle meneviin johtopäätöksiin, kuten raportissa.

Kerrataan vielä osallistujat. Eli Suomea edustivat puolustuspolitiikan erityisasiantuntija Pete Piirainen Suomen Washingtonin-suurlähetystöstä,turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikön päällikkö Mikko Kinnunen ulkoministeriöstä ja yksikönjohtaja Helena Partanen puolustusministeriöstä.

Uskoakseni tolla porukalla on Suomen linja ja mahdolliset sitoumukset hyvin tiedossa. Ja väittäisin heidän kykenevän karttaharjoituksen tekemiseen.

Vaikka on tässä yhteydessä huomautettava, että kun aikoinaan juttelin puhelimessa Mikko Kinnusen kanssa HNS järjestelystä saadakseni vahvistuksen käyttämäni asiakirjan ja kansallisessa valmistelussa olleen MOU paperin sisällön yhteneväisyydestä, (joka siis onnistui kiitos siitä Mikko Kinnuselle), siinä puhelussa kuitenkin paljastui myös sellainen pointti että Kinnusella oli hallussaan vain muistaakseni noin 18 sivuinen HNS MOU luonnos ja mulla noin satasivuinen naton oma asiakirja, jonka osana tuo Kinnusella / Suomella ollut MOU asiakirjaluonnos on.
Eli kovin laajaa ymmärrystä tuosta järjestelystä ei Suomessa ilmeisesti ollut kun MOU kasaan väännettiin. Eli mahdollista on ettei HNS järjestelyn luonnetta ole ymmärretty oikein ja siitä syystä näitä nyt ihmetellään.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Siis mitä ihmetellään, tai miltä osin HNS järjestelyn luonnetta ei ole ymmärretty oikein?

Suomen oma kansallinen lainsäädäntö menee aina yli HNS MoU:n (jossa tämä on yksiselitteisesti todettu), ja Finlexistä löytyvä aluevalvontalaki säätää ulkomaiden sotilasyksiköiden liikkumisesta ja olosta valtakuntamme aliueella.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #10

Sitä ihmetellään että minkätyyppistä avunpyyntöä voi tulla tilanteessa jossa USA tai "pieni liittouma" päättää alkaa Venäjän vastaisiin toimiin lähialueillamme.

Meille kuitenkin "myytiin" isäntämaasopimusjärjestely ajatuksella että se on avun saamiseksi Suomeen. Ei alueiden tai tuen antamiseksi USAn tai Naton sotilastoimille. Alusta asti olin sopimuksen tarkoituksesta täysin toista mieltä.

Ja CNAS kehottaa Suomea selvittämään jo ennakolta, että minkä tyyppistä apua USA Suomelta odottaa tilanteessa jossa suorittaa sotilaallisia toimia Venäjää vastaan lähilaueillamme, yksin tai "pienellä porukalla". Ilmatila ja lentokenttätoiminnat mainittu esimerkkinä. Sitä HNS-toimintaa tulee siis myös harjoitella, sekin käy asiakirjoista selväksi. Sitä nyt nähdään käytännössä kun USA tulee harjoitelemaan tulemista ja menemistä Strykereilla ja F-15 koneilla ja nousemalla maihin Hankoon.

Mikko Kinnunen sanoi mulle joskus aikoinaan, että puolustushallinto tekee HNS päätökset harjoitustoimintaan liittyen ja kriisiajan päätöksenteon lainsäädäntöä ei ole olemassa.

Erkki Tuomioja kertoi juuri pari päivää sitten käymässämme keskustelussa, että puolushallinto ei enää pääse kaikessa hiljaisuudessa sopimaan näitä Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavia harjoituksia. Vaan ne alistetaan poliittiseen tarkasteluun.

Vielä on ilmeisesti epäselvää, että minkä tyyppistä ja missä laajuudessa USA odottaa Suomen osallistuvan sen mahdollisiin Venäjän vastaisiin toimiin. Tätä tässä ihmetellään. Ja sen CNAS kehottaa selvittämään. Ja sitä Tuomioja lupaili selvittää.

Itse ehdotin samaa jo kauan sitten. Jossain kirjoituksessani veikkailin että asialle ei tehdä mitään, ennenkuin tilanne on käsillä ja sitten päätös tehdään pikaisesti "koska on kiire" ja USAn pyyntöihin suostutaan koska "näin on sovittu".

Onko Suomella ja USAlla yhteinen näkemys? Todennäköisesti on. MOU jonka allekirjoitimme.

HNS järjestely tarkoitus on tarjota tukea Liittoutuneiden sotilasoperaatioille käyttämällä mahdollisimman hyvin hyväksi isäntämaan resursseja.

Yhteisymmärryksen piiriin kuuluu myös näiden sotilasoperaatioiden ajaksi perustettavat "tukikohdat" tai "toimipisteet", jotka luovutetaan liittoutuneiden komentoon ja katsotaan Liittouman osiksi. Tämä on tärkeä pointti mahdollisessa artikla 5:n soveltamisessa Suomen tai muun Natoon kuulumattoman maan alueella.

MOU on tarkoitettu suunnitelun pohjaksi, ennakoimaan isäntämaatuen antamista erilaisiin Naton sotilasoperaatioihin. Niihin joissa saapuvat joukot ovat tiedossa ja niihin joissa eivät ole.

Yhteisymmärryksessä tukea annetaan siis Liittoutuneiden sotilaallisille toimille, joita ovat harjoitustoiminnan lisäksi myös erilaiset taistelutoimet myös hyökkäystoimet ja taisteluihin johtavat valmistelut, joukkojen kuljetukset, huollot ym ym.

On aika laaja skaala toimia, joita USA voi pyytää. Suomen tulisi selvittää eri skenaarioissa mahdollisesti meille tulevat pyynnöt, jotta voimme käydä avointa keskustelua Suomen tämän hetkisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asennosta.

Tämä olisi tärkeää myös Venäjä suhteiden kannalta, sillä noilta osin MOUn viesti on ristiriidassa Suomi-Venäjä valtiosopimuksen kanssa. Ja mielestäni olisi tärkeää epäluulojen hälventämiseksi selvittää tehdyt sitoumukset aivan avoimesti. Venäjä tietenkin tulkitsee Suomen sopimuksia worst case tilanteen mukaisesti ja tekee omat peliliikkeensä sen mukaisesti.

Tiedän, että MOU ei kävele lain yli. Sitä kuitenkin pidetään poliittisesti sitovana.

Pidänkin merkillisenä että MOUn ollessa kansallisessa valmistelussa suurin muutos AJP 4.5:n sisältämään valmiin asiakirjapohjan ja Suomen allekirjoittaman version välillä oli suomenkielisen MOU version vaatimuksen poistaminen.
Kansallisessa valmistelussa oli pitänyt ottaa Suomen voimassaoleva lainsäädäntö huomioon yhteisymmärryspöytäkirjan sisällössä.
Nyt on oletettavasti käymässä kuten Lissabonin sopimuksen ja meidän "aseellisen avun" lainsäädännön kanssa. Lakia muutetaan jälkikäteen vastaamaan sitoumuksia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #11

Ajatuspajan heittämässä skenariossa (raportin s. 15) lähtökohtana on Venäjän jo tapahtunut hyökkäys Baltiaan.

” First, the two countries should ensure that they have a detailed understanding of what types of requests they might receive should the United States or a small coalition of countries opt to act unilaterally in their neighborhood in the face of Russian aggression. Bilateral consultations (with the United States and other European countries with quick reaction forces) aimed at examining scenarios in which a coalition acts before NATO catches up should be a top priority.”

Ajatusleikissä Yhdysvallat tai pieni liittouma eurooppalaisia nopean vasteen joukkoja ylläpitäviä NATO-maita päättää toimia lähialueellamme ennen kuin varsinainen NATO ehtii mukaan – eli sen peruskirjan 5. artiklan tarkoittama tapahtuneen hyökkäyksen jälkeisen avunantotilanteen tunnusmerkit ovat olemassa.

Mitä muita vaihtoehtoja Suomella tällöin on kuin alueiden tai tuen antaminen USAn tai Naton sotilastoimille, jos Suomi kerran pysyy vakavissaan Lissabonin sopimuksen takana etelänaapuriemme EU-maiden jouduttua hyökkäyksen kohteeksi? Pitäisikö Suomen mieluummin osallistua suoraan Baltian puolustamiseen omilla joukoillaan, ellei se anna siihen tukea NATO-maille, vai syödä sanansa ja rikkoa allekirjoittamansa Lissabonin sopimus?

* * *

” Vielä on ilmeisesti epäselvää, että minkä tyyppistä ja missä laajuudessa USA odottaa Suomen osallistuvan sen mahdollisiin Venäjän vastaisiin toimiin. Tätä tässä ihmetellään. Ja sen CNAS kehottaa selvittämään.”

USA odottaa Suomen osallistuvan Baltian puolustusta tukeviin toimiin, joihin se on Lissabonissa sitoutunut. Niitä ei tarvita lainkaan, ellei Venäjä ensin hyökkää.

* * *

” Onko Suomella ja USAlla yhteinen näkemys? Todennäköisesti on. MOU jonka allekirjoitimme.” Se yhteinen näkemys koskee yhteistyön käytännön toteuttamistapoja – ei poliittisia päämääriä kolmansien osapuolten suhteen.

” MOU on tarkoitettu suunnitelun pohjaksi, ennakoimaan isäntämaatuen antamista erilaisiin Naton sotilasoperaatioihin. Niihin joissa saapuvat joukot ovat tiedossa ja niihin joissa eivät ole.”

Mitä järkeä olisi NATO:lle salata isäntämaalta operaatioon osallistuvia joukkoja? Isäntämaasopimus antaa tottakai Suomelle mahdollisuuden tällöin evätä vierailta joukoilta lupa maahan tuloon kunnes kaikki tarpeellinen tieto on saatu.

”On aika laaja skaala toimia, joita USA voi pyytää.” Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Suomi on isäntämaasopimuksenkin voimassa ollessa edelleenkin täysivaltainen oman valtioalueensa ja resurssiensa käytön suhteen, ja vastaa omista päätöksistään.

”Tämä olisi tärkeää myös Venäjä suhteiden kannalta, sillä noilta osin MOUn viesti on ristiriidassa Suomi-Venäjä valtiosopimuksen kanssa.” Ole hyvä ja täsmennä, mitkä tarkalleen ovat ristiriitaiset kohdat sopimusteksteissä.

”Tiedän, että MOU ei kävele lain yli. Sitä kuitenkin pidetään poliittisesti sitovana.” -- Poliittisesti sitovana siten, että Suomen tasavalta todella tarkoittaa sitä mitä se kulloinkin sopii isäntämaasopimuksen nojalla, eikä kyseessä ole kenenkään yksittäisen virkamiehen läpän heitto vain lämpimikseen. Mutta ei Suomea sitovina minkään muun valtion noudattamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Ks. http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17516...

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #12

"Ajatuspajan heittämässä skenariossa (raportin s. 15) lähtökohtana on Venäjän jo tapahtunut hyökkäys Baltiaan."

En löydä mitään viitettä raportin sivulta 15 siihen että kyseessä olisi nimenomaan USAn vastaus Venäjän hyökkäykseen Baltiaan.

"First, the two countries should ensure that they have a detailed understanding of what types of requests they might receive should the United States or a small coalition of countries opt to act unilaterally in their neighborhood in the face of Russian aggression."

"Venäjän aggressio" voi olla mitä vain mitä sellaiseksi halutaan kutsua. Vaikkapa ohilento johon USA päättää reagoida pudottamalla venäläiskoneen. Tätä mainittua ohilentoa on jo sellaiseksi kutsuttu.

Karttaharjoituksen vakavin skenaario on se että Venäjän joukot vahingossa joutuvat Baltian alueelle ja siitä seuraa Baltian joukkojen yritys pidättää luvattomat kulkijat.

"Finally, Move Three introduced a conventional but accidental military
conflict after Groslandian troops entered Baltian territory during a training exercise and Baltian troops tried to arrest them."

Nämähän ovat vain skenaarioita, mutta aika avaavia.

Ja historia kun on näyttänyt, että false flageja ja väärennettyjä tiedustelutietoja käytetään tietoisesti sodan aloittamiseen niin lähtötiedot joiden pohjalta näitä päätöksiä tehdään voivat olla mitä vaan valeen ja totuuden väliltä.

Siksi suhtaudun varauksin siihen että Suomi osallistuisi yhtään minkäänlaisiin tukitoimiin, ennenkuin asia on edes sen verran käsitelty, että hyökkäysteko on tutkittu ja selvitetty.

Tässä mallissa on selkeä mahdollisuus USAn aloittaa sotatoimet yksipuilisesti sopivalla verukkeella ja odottaa vielä Suomelta apuja.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #14

Eihän tuossa skenaariossa "Venäjän aggressio" toki voi olla mitä vain mitä sellaiseksi halutaan kutsua, vaan nimen omaan hyökkäys -- siinähän nimen omaan viitataan tilanteeseen "ennen kuin NATO ehtii mukaan", mikä tarkoittaa Artikla 5:n kuvaamaa tilannetta; ei mikään ohilento ole "hyökkäys kaikkia jäsenmaita vastaan".

"Ja historia kun on näyttänyt, että false flageja ja väärennettyjä tiedustelutietoja käytetään tietoisesti sodan aloittamiseen niin lähtötiedot joiden pohjalta näitä päätöksiä tehdään voivat olla mitä vaan valeen ja totuuden väliltä.

Siksi suhtaudun varauksin siihen että Suomi osallistuisi yhtään minkäänlaisiin tukitoimiin, ennenkuin asia on edes sen verran käsitelty, että hyökkäysteko on tutkittu ja selvitetty."

Enpä usko, että Puolustusvoimilla ja valtionjohdolla on syytä olla tuosta asiasta eri mieltä. Tällaisen epäselvän tilanteen mahdollisuus korostaa Suomen oman, riippumattoman ja tehokkaan sotilastiedustelun tärkeyttä.

"Tässä mallissa on selkeä mahdollisuus USAn aloittaa sotatoimet yksipuolisesti sopivalla verukkeella ja odottaa vielä Suomelta apuja."

Odottaa saa, mutta apua ei ole pakko antaa jos epäilyttää; lupien epääminen ei riko isäntämaasopimusta, mutta se voi varmaankin vaikuttaa Suomen asemaan kriisin edetessä.

En kylläkään ymmärrä, mitä sotilaallista järkeä Yhdysvalloille olisi hyökätä yksipuolisesti ensimmäisenä Venäjää vastaan ja nimen omaan juuri vaikeassa toimintaympäristössä kuten Baltiassa.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #16

USA ainakin on ilmoittanut että ohilento olisi ollut luvallinen alasampumisen paikka. Syy: Venäjän aggressio.

Jos tuosta seuraa alasampuminen, tilanteen eskaloituminen ja tässä tilanteessa Suomi saa HNS pyynnön USA:lta Venäjän aggressiosta johtuneen yksipuolisen tai pienellä koalitiolla suoritettavan Venäjän vastaisen sotilastoimen tai vaikka vaan Venäjälle viestiksi järjestettävän "SNAP-harjoituksen" suorittamiseksi. Toimittava ennenkuin Nato edes ehtisisi ottaa kantaa Artikla 5 pykälään? Kiire tulee. Pyyntönä saada käyttää Suomen ilmatilaa sotilasoperaatioon tai Baltiassa järjestettävän SNAP:n tukena.

Mitä vastaa Suomi? Ois jännä tietää. Jos vahingossa tapahtuneen aluerikkomuksen takia Suomi on yllätetty(?) pyynnöllä johon ei ehkä osattu ottaa kantaa? Näin voisi olettaa tapahtuneen, koska Suomea kehotetaan selvittämään minkätyyppisiä pyyntöjä voi olla tulossa..
Tarkoitus on siis tietenkin toimia nopeasti. SNAP-operaatio tyylisesti niitähän halutaan harjoiteltavan. Kiire. Mitä vastaa Suomi? Mitä veikkaat vastattavaksi ja miten nopeasti vastaus tulee? Nopeammin kuin artikla 5 päätös?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #18

Itämeren kansainvälinen merialue on kansainvälisen oikeuden tarkoittamaa aavaa merta. Sitä koskee sekä merenkulun vapaus että vapaus lentää aavan meren yläpuolella, myös kaikkien maiden sota-aluksille ja sotilasilma-aluksille. Venäjällä ei ole mitään oikeutta kieltää eikä rajoittaa siellä USS Donald Cookin purjehdusta eikä Yhdysvalloilla Suhoiden lentotoimintaa.

Ks. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1965...

Sota-aluksen päällikkö vastaa aluksensa ja sen miehistön turvallisuudesta. Jos sitä lähestyy vieraan valtion sotilaslentokone törmäysvaaraa aiheuttavalla tai aseellista hyökkäystä jäljittelevällä tavalla, aluksen päällikön on harkittava siihen sopivat vastatoimet, kuten torjuntajärjestelmien lukitseminen lentokoneeseen, omasuojajärjestelmän käyttö silpulla, elektroninen häirintä tai tulenavaus ilmatorjunta-asein. Suurella nopeudella lähestyvän lentokoneen tapauksessa käytettävissä oleva aika lasketaan tällöin sekunneissa, koska jo aiemmin saatavasta tutkasignaalista huolimatta vain näköhavainto voi varmistaa, onko lentokone aseistettu ja avaako se tulen rynnäkköaseillaan.

Suhoi-lentäjät olisivat olleet paljon vaarallisemmassa asemassa, jos koneiden ripustimiin olisi ollut kiinnitettyinä rakettikasetteja, ohjuksia tai pommeja, tai jos he olisivat typeryyksissään menneet ampumaan ”varoituslaukauksia” lentokoneen tykillä. USS Donald Cookin kapteeni oli onneksi siinä määrin rauhallinen ammattimies, ettei hän käskenyt vastatoimia ennen kuin oli nähty, missä aikeissa venäläiskoneet lähestyivät.

Asetelma olisi totta kai aivan sama käänteisenä, jos maalina olisi Venäjän sota-alus ja vihamielisesti liikehtivät sotilaskoneet lentäisivät Yhdysvaltojen käskyvallassa.

Tahattomien selkkausten ja kohtalokkaiden väärinkäsitysten välttämiseksi Yhdysvallat ja Neuvostoliitto sopivat kylmän sodan aikana pidättyvänsä vaaraa aiheuttavasta härnäävästä tai uhkailevasta toiminnasta keskinäisellä sopimuksellaan 1972.

http://www.state.gov/t/isn/4791.htm

Artikla IV yksiselitteisesti velvoittaa ilma-alusten komentajat varovaisuuteen ja harkintaan sekä nimenomaisesti kieltää simuloidut hyökkäykset, taitolennon tai esineiden pudotuksen lentokoneista vaaraa aiheuttavasti tai merenkulkua häiritsevästi aavalla merellä, joten Venäjä syyllistyi Itämerellä aivan kiistattomaan sopimusrikkomukseen.

Jos kyseessä olisi valtion virallisesta politiikasta poikkeava yksittäisen lentäjän kurittomuus, tapauksesta esitettäisiin anteeksipyyntö ja sotilaslentäjään kohdistuisi kurinpitotoimia. Koska näin ei ole, nähty toiminta hyväksytään Venäjän koko komentoketjussa ja se tapahtuu viime kädessä Vladimir Putinin käskystä.

Kansainvälinen oikeus ei määrittele luvallista tulenavausta itsepuolustukseksi, vaan valtiot määräävät itse sotavoimilleen voimankäytön säännöt (rules of engagement), joiden julkistamista ei useinkaan pidetä tarkoituksenmukaisena, koska se voisi houkutella kokeilemaan rajoja.

”Jos tuosta seuraa alasampuminen, tilanteen eskaloituminen ja tässä tilanteessa Suomi saa HNS pyynnön USA:lta Venäjän aggressiosta johtuneen yksipuolisen tai pienellä koalitiolla suoritettavan Venäjän vastaisen sotilastoimen tai vaikka vaan Venäjälle viestiksi järjestettävän "SNAP-harjoituksen" suorittamiseksi.”

Kaikkihan riippuu siitä, miten täsmälleen tilanne eskaloituu. Jos Suhoi ammutaan mereen, vahingon kärsii Venäjä; jos taas kone tai sen osa törmää USS Donald Cookiin, kärsii Yhdysvallat. Ei kummallakaan osapuolella ole silti mikään pakko eskaloida tuollaista välikohtausta, vaikka tulisi kuolonuhrejakin.

Suomella ei olisi mitään syytä suostua osallistumaan välikohtauksen kärjistämiseen, eikä siitä kieltäytyminen rikkoisi mitenkään isäntämaasopimuksen tai rauhankumppanuuden ehtoja, oli kiire tai ei. Kielteisen vastauksen antaminen ei kauaa veisi.

Asia muuttuisi toiseksi, jos tapauksen yhteydessä Venäjä loukkaisi Suomen aluetta.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #20

"USS Donald Cookin kapteeni oli onneksi siinä määrin rauhallinen ammattimies, ettei hän käskenyt vastatoimia ennen kuin oli nähty, missä aikeissa venäläiskoneet lähestyivät."

Aivan. USAn ulkoministeri kuitenkin sanoo että venäläiskoneen olisi voinut tiputtaa tuossa tilanteessa, vaikka aluksella nähtiin ettei venäläiskoneen ole aseistettu eikä mitään maalinlukituksia havaittu.
Vaikka Venäjä mahdollisesti rikkoi vuoden -73 sopimusta, ei tässä tilanteessa USAn tulenavaus olisi ollut perusteltua.

Secretary of State John Kerry said Thursday that under U.S. military rules of engagement, the Navy ship that Russian military jets buzzed in the Baltic Sea this week could have opened fire.

Siksi tämä ulkoministeri Kerryn lausunto "tiputuksen paikasta" onkin erikoinen ja pistää miettimään että miten USA mahdollisesti jatkossa suhtautuu kohdatessaan venäläiskoneita Kaliningradin lähistöllä purjehtiessaan. USA on ilmoittanut "ettei sitä pelotella merillä".

"Ei kummallakaan osapuolella ole silti mikään pakko eskaloida tuollaista välikohtausta, vaikka tulisi kuolonuhrejakin."

Tuolla tavalla voisi tehdä tyhjäksi minkä tahansa karttaharjoituksen skenaarion. Myös tuon CNAS skenaarion jossa venäläisjoukot vahingossa ajautuvat väärälle puolelle rajaa. Eihän siihenkään ole pakko vastata tilannetta eskaloivalla tavalla.

CNAS kuitenkin lähtee karttaharjoituksen suosituksissa liikkeelle siitä olettamuksesta, että USA vastaa yksipuolisesti tai pienellä liittoumalla "Venäjän aggressioon" ja siitä todennäköisesti seuraa avunpyyntö Suomelle ja Ruotsille. USA saattaisi nykytilanteessa Kerryn mukaan avata tulen Itämerellä ylilentävään venäläiskoneeseen vastauksena aggression kohteeksi joutumiselle. Strategisesti viestittynä tuo tilanne saadaan tarvittaessa myös näyttämään Venäjän hyökkäykseltä USA:n alusta kohtaan niin halutessa.

Tuo skenaario ei nykykehityksellä ole valitettavasti edes kovinkaan epätodennäköinen.

Mikäli Venäjän ylilento olisi esimerkiksi kyberisku, eli tarkoituksellinen ohjuspuolustusjärjestelmän lamauttamiseksi tehty häirintä, kuten Mustalla merellä epäillään joidenkin lähteiden mukaan tapahtuneen edellisessä ohjuslaiva Cookin kokemassa SU ylilennossa muutama vuosi sitten, voi USA vastata jo pelkästään NATOn kyberiskuja koskevan voimankäyttö ohjeistuksen mukaan.

NATO on julistanut 2015 että kyberisku jotain sen jäsenvaltiota kohtaan voi laukaista artikla 5:n mukaiset sotilaalliset vastatoimet koko liittouman voimalla.

Ottaen huomioon ohjuspuolustusjärjestelmä kiistan taustat ja vaikutukset Venäjän turvallisuusympäristöön voimien tasapainon ja vastaiskukyvyn heikentymisen takia, en pidä ollenkaan yllätyksellisenä että mahdollisesti haluavat osoittaa kykynsä häiritä kyseistä järjestelmää tai ehkä provosoiden ilmoittaa etteivät liiemmin kaipaa NATOn ohjuspuolustusjärjestelmää sadan kilometrin päähän Kaliningradista, tilanteessa jossa USA jatkuvasti lisää läsnäoloaan Venäjän lähialueilla, myös Suomessa ja NATO on tuomassa pysyvän panssariprikaatin Baltiaan.

Olisi vaan mielenkiintoista tietää miten Suomi toimisi kyseisessä skenaariossa. Tiedän että Suomi loppukädessä päättää itse, mutta mitä Suomi päättää ja kenen toimesta päätetään, minkälaisiin sopimuksiin poliittinen johto viittaa, kuka kannattaa mitäkin vaihtoehtoa ja miksi. Mitenköhän UTVA toimisi?

Yritän selvittää, josko "kansalaisen karttaharjoitukseen" otetaan kantaa.

Lisäksi mun näkemyksen mukaan Venäjän ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämispaineet juontavat pitkälti USA:n tekemistä muutoksista doktriineihinsa 9/11 jälkeen ja NATOn ohjuspuolustusjärjestelmästä. Lisäksi ainakin osittain Venäjän panostus Kaliningradin kykyjen kasvattamiseen juontaa USAn uusista B61-12 ydinpommeista joiden tuomisen Eurooppaan vaikkapa Saksaan, se katsoo olevan vastoin ydinsulkusopimuksia. Lisäksi aseen räjähdysvoiman säädettävyyden mukanaan tuoma käyttökynnyksen madaltuminen aiheuttaa huolta Venäjällä ja myös läntisissä asiantuntijapiireissä.

Myös Neuvostoliiton hajoamisesta johtuvat suojavyöhykkeen pienenemistä Venäjälle strategisesti tärkeiden kohteiden ympäriltä ja kriittisen sotilasinfran jääminen aika merkittäviltäkin osin nyky Venäjän rajojen ulkopuolelle, on osaltaan aiheuttamassa paineita järjestelmien kehittämiselle ja uusimiselle heti talouden sen salliessa. Tätä Venäjä on tehnytkin ja tämä helposti ennakoitava kehitys voidaan strategisesti viestiä "Venäjän aggressiivisena varustautumisena", kuten on nähty.

Mun näkemyksen mukaan Putinin tekee em syistä rinnastuksen "Neuvostoliiton hajoamisen ja suuren geopoliittisen tragedian" välillä, ei suinkaan siksi että olisi hamuamasaa noita alueita takaisin Venäjään "heti kun kykenee". Näin sitä kuitenkin strategisesti viestitään. Sekä siksi että kokee hajoamisesta seuranneen NATOn Itälaajentumisen tietenkin horjuttavan Venäjän turvallisuus tilannetta ja sikäli lisäävän jännitettä Itämeren alueella. Ja molemmin pullistelupolitiikka vain lietsoo tilannetta.

Pahoittelen pitkää viestiä, mutta haluan vielä tähän lainata pätkän Ari Puheloisen geopoliittisesta analyysistä vuodelta 1999

Assessments of the Future Geopolitical Trends in the Baltic Region

In the foregoing sections I have invoked the geopolitical model that John P. LeDonne developed to describe and explain the methods and goals of Russian foreign policy during the Russian Empire. This model can be applied in an interpretation of the geopolitical reasons for the dissolution of the Soviet Union. But can the model be applied to the contemporary situation? Not directly, because it is based on the assumption that Russia has the power of initiative, which is not the case now at least regarding Europe. But the model may be of some use nevertheless in speculating about future developments. In its framework NATO enlargement means a penetration of the Western European geopolitical core area close to the Russian geopolitical core area, backed with strong support from the American core area. Just as Russia's (and later the Soviet Union's) expansion to the west was contained through the centuries and as Russia's actual political statements indicate, it can be expected that the current Western expansion will meet resistance from the Russian core area. A key question is, where could or should the optimum line of enlargement133 run in relation to Russia? It is not within the scope of this paper to answer precisely, but history shows that the closer the line gets to Russia, and the more the Western core area projects power into the the Russian core area, the stronger will be Russian resistance and containment and the higher the tension along the surface of contact.134

Lisäksi Puheloisen mainitsi NATOn Itälaajentumisen geopoliittisen vaikutuksen olevan.

In terms of security, NATO enlargement is the major challenge to political and military stability in the region.

Ja lainaukset ovat peräisin

RUSSIA'S GEOPOLITICAL INTERESTS IN THE BALTIC AREA
Ari Puheloinen

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #22

Jos John Kerry sanoo, että voimankäytön sääntöjen mukaan kyseeseen olisi voinut tulla alas ampuminen, hän ei silti sano, että USS Donald Cookin kapteeni rikkoi voimassaolevia määräyksiä jättäessään ampumatta alas. Voimankäytön säännöt jättävät tapauskohtaista harkintavaltaa ja vastuuta aluksen päällikölle, ja sitä käytettiin tässä tapauksessa viisaasti.

"Siksi tämä ulkoministeri Kerryn lausunto "tiputuksen paikasta" onkin erikoinen ja pistää miettimään että miten USA mahdollisesti jatkossa suhtautuu kohdatessaan venäläiskoneita Kaliningradin lähistöllä purjehtiessaan. USA on ilmoittanut "ettei sitä pelotella merillä"."

On epäolennaista, missä purjehditaan, jos kerran purjehditaan aavalla merellä, kansainvälisellä merialueella. Aluksen päällikkö joutuu tapauskohtaisesti ratkaisemaan suhtautumisensa kuhunkin kansainvälisen oikeuden loukkaukseen - kukaan ei todellakaan ole luvannut, että seuraava taitolentoesitys aluksen mastoja viistäen saa juuri saman vastaanoton. Ja merten vapaus on todella Yhdysvalloille tärkeä periaatekysymys, josta se ei tingi.

- Jatkan viestin # 22. kommentointiani myöhemmin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #22

"NATO on julistanut 2015 että kyberisku jotain sen jäsenvaltiota kohtaan voi laukaista artikla 5:n mukaiset sotilaalliset vastatoimet koko liittouman voimalla."

En ole perehtynyt tuon julistuksen sisältöön, mutta oletan, että kyberisku voi laukaista, tai se voi olla laukaisematta Artikla 5:n -- eihän sitä mitenkään "luvata", ja on varmaan eroa iskulla ja iskulla. Tarkoitus on luoda pelotetta, jolla olisi ennalta ehkäisevä ja siten sodan riskiä vähentävä vaikutus.

Ohjuspuolustusjärjestelmä-kiistan taustat liittyvät osaltaan Iraniin, joka fanaattisten mullahien johdolla sekä osoitti avointa vihamielisyyttä USA:ta kohtaan että aktiivisesti ja määrätietoisesti kehitti käyttöönsä toisaalta pitkän kantaman ballistisia ohjuksia ja toisaalta ydinasetta. Ohjustorjunnan järjestelmiä kaavailtiin isoympyräreitille Luoteis-Iranin ja Yhdysvaltain itärannikon suurkaupunkien välillä (siksi ei ole mitään sattumaa, että mm. Puolaa ja Tanskaa kaavailtiin valvonta- ja torjuntajärjestelmän tukikohdiksi), mutta Venäjä "omi" itselleen torjuttavan vihollisen roolin, vaikka tuolloin sen ja Yhdysvaltain suhde oli vielä hyvä, toisin kuin "Suuren Saatanan" ja shiamuslimien Iranin.

Strategisen asejärjestelmäkehityksen kannalta pitää toki paikkansa se, että Venäjä on panostanut ohjuksiin ja USA taas aselavetteina toimiviin lentokoneisiin, joissa sillä on etumatka mm. stealth-teknologian käytössä. Kyky ballististen ohjusten torjuntaan palvelisi siten myös Venäjän ohjusten suhteen, jos siihen liittyvä infrastruktuuri rakennettaisiin myös tätä silmällä pitäen Iranin lisäksi, jonka kanssa on äskettäin päästy liennytysvaiheeseen. Venäjän huoli strategisen pelotteensa tehon menetyksestä on siten aivan ymmärrettävä.

"...tilanteessa jossa USA jatkuvasti lisää läsnäoloaan Venäjän lähialueilla, myös Suomessa ja NATO on tuomassa pysyvän panssariprikaatin Baltiaan." -- Onhan USA sentään vähentänyt läsnäoloaan Euroopassa kylmän sodan päättymisestä Ukrainan kriisiin asti, eikä vielä olla lähelläkään USA:n takavuosien maksimaalista vahvuutta Euroopassa; samoin NATO-maat ovat ajaneet alas puolustustaan ja säilyttäneet vain kevyitä rauhaanpakottamiseen räätälöityjä ammattiarmeijoita.

Venäjän lähialueille toivotut Yhdysvaltain joukot halutaan sinne paikallisten tahdosta vain, koska Venäjä on osoittanut taipumuksensa voimapolitiikan käyttöön. USA:n sotilaallinen "läsnäolo" Suomessa rajoittuu Kaivopuiston lähetystöä vartioiviin merijalkaväen miehiin ja sotilasdiplomaatteihin, vaikka älämölöä "läsnäolosta" nostatetaan kampanjan luonteisesti jo ennen kuin ensimmäinenkään mittavampi muutaman päivän kestävä yhteisharjoitus Suomessa on päässyt toteutusvaiheeseensa. Kukaan ei sen sijaan nosta älämölöä Venäjän Iskander-harjoituksista rajamme takana, Alakurtin tukikohdan vahvistamisesta tai snap-harjoituksista kymmeniin tuhansiin nouseville joukoille lähtökäskyn odottamisvaiheeseen huipentuen.

Jos NATO tuo Baltiaan yhden panssariprikaatin, montako vaunua mahtaakaan Venäjä vastaavasti tuoda omalle puolelleen rajaa?

"Olisi vaan mielenkiintoista tietää miten Suomi toimisi kyseisessä skenaariossa. Tiedän että Suomi loppukädessä päättää itse, mutta mitä Suomi päättää ja kenen toimesta päätetään, minkälaisiin sopimuksiin poliittinen johto viittaa, kuka kannattaa mitäkin vaihtoehtoa ja miksi. Mitenköhän UTVA toimisi?" -- Vietpä sanat suusta! En valitettavasti kuulu siihen suppeaan ja vaiteliaaseen piiriin, joka kykenisi todenmukaiseen vastaukseen tuohon.

USAn uusista B61-12 ydinpommeista en ole perillä; kiitos vihjeestä, pitääpä ottaa niistä selvää.

Kenraali Puheloisella on varteenotettavia ajatuksia, eikä Vladimir Putinin maailmankuvalle ole merkityksetön hänen KGB-urallaan sisäistämänsä ajattelutapa, jolle kaikki Lännen yhteistyöhankkeet ja hyvän tahdon osoitukset Neuvostoliiton romahduksen jälkeen olivat sittenkin aivan yhdentekeviä.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #24

Kiitän Hannua keskustelusta. Harvinaisen asiallista puheenvuoron ikuisen inttämisen tottuneelle.

Tähän loppuun haluan vielä mainita Iranin ydinuhkasta vähän tai mahdollisimman lyhyesti ainakin.

Iranin mahdollisuudet päästä pelailemaan ydinteknololgian kanssa juontavat vuoteen -57, vetoapuna Eisenhowerin lanseeraama "Atoms for Peace"-ohjelma ja USA:n lisääntynyt sotilaallinen ja taloudellinen tuki shaahin Iranille. Samana vuonna maat solmivat ydinteknologian rauhanomaisen käytön mahdollistavan sopimuksen. Ajatuksena oli avata markkinoita Yhdysvaltalaisille alan toimijoille. Ja Yhdysvallat toimittikin pienen erän polttoainetta Iranille tutkimuskäyttöön.

Parin vuoden kuluttua sopimuksen julkaisemisesta USA toimitti myös 5 MW:n tutkimusreaktorin ja seuraavan vuosikymmenen aikana lisää polttoainetta ja muuta laitteistoa tutkimuksen tueksi.
Obaman joukkotuhoase expertti Gary Samore, sanoo yhteistyön tarkoituksena tuolloin olleen Iranin ydinohjelman kehittämisen niin, ettei Iran kykenisi aloittamaan oman polttoaineen rikastamista tai edes rikastusprosessin tutkimista vaan käytettävä ydinpolttoaine tulisi jatkossakin USA:sta.

70-luvulla myös Saksa ja Ranska liittyivät Iranin ydinohjelmaan. Vuonna -75 ulkoministeri Henry Kissinger saa loistoidean, USA alkaisi toimittaa Iranille myös osaamista ja laitoksia polttoaineen omavaraiseen valmistamiseen. Kissinger laatii "Kansallisen turvallisuuden muistion nro 292", jossa tätä ehdottaa mm seuraavin sanoin:

"permit US material to be fabricated into fuel in Iran for use in its own reactors and for pass through to third countries with whom [the US has agreements.”

“Agree to set the fuel ceiling at the level reflecting the approximate number of nuclear reactors planned for purchase from US suppliers,”

Presidentti G.Ford allekirjoitti vuotta myöhemmin, eli -76, paperit, jotka antoivat Iranille mahdollisuuden ostaa Yhdysvalloista rikastamolaitteiston oman polttoaineen valmistamiseksi. Virallisesti tarkoituksena oli mahdollistaa Iranin kyky alkaa tuottaa "päivittäiseen käyttöön" tarvittava energia ydinvoimalla ja säästää näin alueen öljyvarantoja. Fordin hallinnosta tätä Iranin uutta teollisuuden haaraa innokkaimmin tukivat Henry Kissinger, Dick Cheney, Paul Wolfowitz.

30 vuotta myöhemmin Kissinger kertoo Washington Postille, ettei kenelläkään juolahtanut mieleenkään, että Iran saattaisi pyrkiä kehittämään ydinaseen näillä USA:n toimittamilla laitoksilla ja polttoaineilla.

Tämä siitäkin huolimatta, että USAn Iranin lähettiläs Charles Naas, kertoo ydinvoima-asiantuntijoiden esittäneen huolensa ydinvoimatekniikan levittämisen riskeistä ja että David Blee CIA:sta toi esiin ettei USA:ssa "tunnuttu tietävän tarpeeksi" shaahin touhuista, lähinnä johtajan intohimoisesta sotilaallisesta varustautumisesta. Luulen että Bleen lausunto on jotain kuivaa sarkasmia sillä aivan satavarmasti USA:lla oli tiedossa shaahin varustautuminen ja mielenlaatu. Nixon matkusti -72 Teheraniin sopimaan shaahin kanssa asediilistä joka mahdollisti Iranin hankkia mitä vain US aseita, ydinaseita lukuunottamatta, haluamissaan määrin.

Kissingerinkin selitys ontuu, sillä jo vuonna -74 USA:n tiedustelun omatkin arviot sanoivat, että vaikka Iranilla ei sillä hetkellä ollut mahdollisuuksia ydinaseen valmistamiseen, (koska ei rikastamoa) eikä vielä edes toimivaa voimalaa energian tuotantoon, on mahdollisuus siihen että Iran saavuttaa tuon tason 80-luvun puolenvälin tietämillä ja on todennäköistä että silloin Iran tulee valmistamaan itselleen ydinaseen. Varsinkin mikäli muut maat onnistuvat sellaisen itselleen hankkimaan. Ja Intia, toinen "Atoms for Peace" kumppani teki onnistuneen ydinkokeen jo keväällä -74.

Toinen asia jonka mainitsen Iraniin liittyen on Iran-Contra. Kannattaa selvittää mitä kaikkea siihen liittyy. Pähkinän kuoressa Iran-Contra oli presidentti Reaganin aikana paljastunut Valkoisesta talosta johdettu salainen operaatio, johon liittyi kaikenlaisia laittomuuksia, asekauppoja vientikiellossa olevan Iranin kanssa, Nicaraguassa vallankumousta tehtailevien ns. Contra- sissien rahoittamista Iranin asekaupoista saaduilla rahoilla, aseistamista pimeillä aseilla, rahanpesua ja huumeiden salakuljetusta asekuljetuksien paluulennoilla USA:han.

Näihin samoihin aikoihin USA tuki myös Saddam Husseinia, joka usutettiin hyökkäämään Iranin kimppuun. Niin shaahin valtaannousu kuin vallasta suistaminen meni Britannian ja USA:n käsikirjoituksen mukaan. Kuin myös Neuvostoliiton houkuttelu hyökkäämään Afganistaniin. Kaikki tuo "kommunismin vastaisen sodan" nimissä..

Aika vaikuttava "track record", eikä tässä vielä edes kaikki.. Pieni "raapaisu" ainoastaan.

Noiden toimien seurauksena nyt rakennetaan "Iranin uhkaa" vastaan ohjuskilpeä. Historian valossa kuitenkin väittäisin ohjuskilven olevan vähintään yhtä vahvasti Venäjää vastaan suunnattu.

Kyllä se euraasia ja sen alistaminen kiehtoo USA:ta tai ennemminkin "läntisen arvoyhteisön" johtajia edelleenkin. Se onkin aivan "luontaista" ei siinä mitään. Geopolitiikkaa globaalilla tasolla. Puheloinen tuossa raapaiseekin tätä "geopolitiikan syvempää olemusta". Tästä voisi jatkaa vielä mutta jääköön toiseen kertaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #25

Kiitokset Rikulle mielenkiintoisista ja itselleni osin uusista tiedoista Irania koskien, sekä samoin hyvähenkisestä keskustelusta.

Shaahi Reza Pahlavi oli mahtipontinen playboy ja Lännen liittolainen, ja kylmän sodan aikana hänen monarkiansa oli osa Neuvostoliiton saarrostusrengasta, "ring around Russia", kaukovalvontatutkineen Kaspian meren vastarannalla. Iranin kunnianhimo päästä alueelliseksi suurvallaksi oli kova, ja USA todella toimitti Iranille silloista uusinta sotakalustoaan, mm. F-14 Tomcat -hävittäjiä ilmataisteluohjuksineen, mutta ei varsinaista hyökkäysaseistusta. Turhamainen shaahi käytti pahamaineista salaista poliisiaan Savakia opposition alistamiseen ja teki tiivistä aseteknologista ja tiedustelun yhteistyötä Israelin kanssa.

Öljystään rikas Iran oli yhdistelmä takapajuista lukutaidotonta maaseutuväestöä ja kaupunkien ylellisyydessä eläviä uusrikkaita, joista eliitillä oli korkeatasoinen huippukoulutus parhaissa läntisissä yliopistoissa ja mm. Saksan Liittotasavallassa oli paljon iranilaisopiskelijoita. Vielä 1970-luvulla Iranin kehittynein teknologia oli autoteollisuutta maan omiin tarpeisiin, mutta lahjakasta ja kunnianhimoista opiskelija-ainesta riitti siten, että sittemmin ydinteknologia alkoi varmasti olla hanskassa korkealla asiantuntijuuden tasolla.

Islamilainen vallankumous 1979 sotki pelikentän täysin, ja jopa USA:n vasalliksi haukutusta Iranista tuli ajatollah Khomeinin johdolla Yhdysvaltain ja Israelin verivihollinen, mutta ei kuitenkaan Neuvostoliiton liittolainen. Yhdysvallat nöyryytettiin sen suurlähetystön valtauksella ja lähetystön pelastusyrityksestä helikopterioperaatiolla tuli surkea fiasko.

Irakin–Iranin sota käytiin 22. syyskuuta 1980 – 20. elokuuta 1988. Irakin johtaja Saddam Hussein aloitettua sodan Irania vastaan, koska hän halusi vallata vallankumouksen heikentämältä Iranilta Khūzestānin öljykenttiä ja Shatt al-Arabin vesiväylän. Verinen ja pitkään paikallaan junnannut sota ei tuonut kuolonuhreista huolimatta varsinaista voittoa kummallekaan osapuolelle, vaan uutiset kertoivat lähinnä Irakin käyttävän taistelukaasuja ja Iranin marssittavan massoittain joukkojaan marttyyrikuolemaan shiamuslimeille tärkeän perinteen mukaan muoviset "paratiisin avaimet" kaulassaan.

Oli kohtalon ivaa, miten myöhemmässä Persianlahden sodassa Saddam Hussein lennätti ilmavoimiensa neuvostoperäisen kaluston turvaan USAF:n ilmaiskuilta juuri entisen vihollisensa maaperälle, jossa ne lienevät ruostumassa vielä tänäkin päivänä. Iranin amerikkalainen lentokalusto joutui varaosien puutteessa ennen pitkää lentokieltoon, ja koko ilmailun ammattiala surkastui Iranissa lähes olemattomiin. Nyt kauppasaarron purkauduttua Iran aikoo ostaa valtavia tilauksia Airbusin matkustajalentokoneita.

Iran-Contra -skandaali oli todella käsittämätön, päivänvaloa kestämätön korruption sekasotku.

Vuosikausien kauppasaarrosta huolimatta ei Iranissa kuitenkaan aiheutunut nälänhätää eikä vastavallankumousta, ja tieteellis-tekninen lahjakkuus sekä kunnianhimo jaksoivat kannatella teknologista osaamista paljolti eristetyssä tiukkapipoisen papiston hallitsemassa maassa. Mullahien fanaattinen Yhdysvaltain viha on varmasti aitoa ja Iranin mannertenvälisten ydinohjusten kehittämiseen tähtäävä ohjelma oli pakko ottaa vakavasti. Niin teki pienemmässä mittakaavassa myös Israel, joka on pitkällä ohjustorjunnan kehittämisessä mm. Iranin tukeman hizbollahin tulittaessa sitä aika ajoin nyrkkipajoissa valmistetuilla raketeillaan.

Iranin uutta nousua kauppasaarron päättymisen jälkeen tulee olemaan kiinnostavaa seurata.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola Vastaus kommenttiin #16

Mitä järkeä USAn on hyökätä. Hyvä kysymys. Mitä järkeä sillä on ollut hyökätä kautta aikain? Mitäpä muuta järkeä kuin saavuttaa maailman herruus. Imperialistinen sotiminen vieraiden maiden rikkauksien saamiseksi Amerikan hallintaan. Ja tietysti vielä hyökkääminen kommunisteja ja muita amerikkalaisesta yhteiskuntajärjestelmästä poikkeavia yhteiskuntia vastaan. Lisäksi tulevat vielä sisäpoliittiset syyt ja talous, koska 60 % USAn taloudestaliittyy tavalla tai toisella sotaan ja kuolemankauppaan.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #12

Mitä mieltä Hannu on seuraavasta CNAS suosituksesta?

NATO as an alliance should take aggressive steps to readjust its posture, both in terms of capabilities and quantities, in Europe. First, NATO needs to evolve to recognize the changing nature of war and adjust its strategy accordingly. Russian aggression has recently taken the form of hybrid warfare in Georgia, Crimea, and Ukraine. The
alliance should consider and incorporate its own form of hybrid warfare that takes advantage of its innovative culture, its unique climate and geography, its strong technology base, and its recent experiences in Afghanistan to exploit the critical seams in Russia’s security posture to its own advantage. Such a NATO posture, strategically communicated, would convey that Russia would have to pay a strong domestic price in terms of its own internal cohesion and security, a price that might very well be too much to bear.

Miten luulet, lieneekö ihan järkevää pyrkiä hybridisodankäynnin keinoin horjuttamaan Venäjän sisäistä turvallisuustilannetta ja vakautta?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #15

Ajatuspaja pitää tarpeellisena NATO:n suorituskykyjen ja lukumäärien lisäämistä Euroopassa. Strategiaa on päivitettävä sodan muuttuvan luonteen mukaisesti. Venäjä on käyttänyt hybridisodankäyntiä Georgiassa, Krimillä ja Ukrainassa, ja kirjoittajat suosittelevat NATOa vastaamaan siihen kehittämällä omansa, perustaen sen omiin vahvuuksiinsa ja toisaalta Venäjän heikkouksiin.

Tavoitteena on aikaansaada pelote, joka saa Venäjän luopumaan enemmästä hyökkäävyydestä -- a price that might very well be too much to bear.

Venäjä on saavuttanut ainakin tilapäistä menestystä hybridisodankäynnin keinoin, lieneekö sekään ihan järkevää kun tarkastellaan Euroopan turvallisuustilanteen muutosta kevään 2014 jälkeen? Tai seurauksia Venäjälle itselleen, jolla ovat nykyään ystävät vähissä ja sisäisiä levottomuuksia luvassa?

Ajatuspajojen tehtävä on ehdottaa jotakin uutta ja innovatiivista eikä vain entisen toistamista. Hybridisotaa ajatellaan kai siinä vain yhtenä keinona muitten joukossa, miksipä se olisi NATO:n käyttämänä sen moraalittomampaa kuin Venäjänkään käyttämänä? Käytetäänkö keksittyjä keinoja ja missä konteksteissa, siitä päätetään kulloinkin aivan toisaalla.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #17

"..to exploit the critical seams in Russia’s security posture to its own advantage. Such a NATO posture, strategically communicated, would convey that Russia would have to pay a strong domestic price in terms of its own internal cohesion and security, a price that might very well be too much to bear."

Tämä on suorin viittaus vieraanmaan sisäisiin asioihin puuttumiseen kyseenalaisin keinoin, levottomuuksien tyytymättömyyden ja vastakkainasettulun lietsomiseksi, jota olen aikoihin lukenut..

"Tavoitteena on aikaansaada pelote, joka saa Venäjän luopumaan enemmästä hyökkäävyydestä -- a price that might very well be too much to bear."

En ymmärrä miten sä teet noita tulkintoja. Päivänselvää kehotus Venäjän sisäistä turvallisuutta murentavan hybridisodan aloittamiseksi. Näitä on nähty myös pitkin historiaa. Kaikenlaisia torikokouksia. Eli ei mitään uutta. Aika riski kohde vaan.

Strategisesta viestinnästä, Kerry sanoo tosiaan että ylilento olisi riittänyt syyksi alasampumiseen.

-Me tuomitsemme tällaisen toiminnan. Se on piittaamatonta, provosoivaa ja vaarallista. Lisäksi voimankäytön sääntöjen mukaan kyseeseen olisi voinut tulla alas ampuminen, ulkoministeri John Kerry

Useita yhdysvaltalaisaluksia komentanut yhdysvaltalaiskapteeni Rick Hoffman kuitenkin arvioi Navy Timesille, että kyse oli provokatiivisesta teosta, muttei uhasta.

Hoffmanin mukaan amerikkalaisaluksilla ei ole juuri vaihtoehtoja, kun lähestyvä kone tunnistetaan ja havaitaan, ettei se kanna aseita.

- Ihmisiä ei tapeta vain sen takia, että he ovat ärsyttäviä, Hoffman sanoo lehdelle.

Kerryllä ja kapulla on vähän eroavat näkemykset. Aika jännä juttu, noinkin vakavassa asiassa. Mistä se kertoo?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #19

"Tämä on suorin viittaus vieraanmaan sisäisiin asioihin puuttumiseen kyseenalaisin keinoin, levottomuuksien tyytymättömyyden ja vastakkainasettulun lietsomiseksi, jota olen aikoihin lukenut.."

Sen kirjoittaminen raporttiin on siis kyseenalaisempaa kuin sen soveltaminen käytäntöön Kiovassa, Krimillä ja Itä-Ukrainassa?

Ylilento ja alasampuminen, ks. viestini # 20. yllä.

"Kerryllä ja kapulla on vähän eroavat näkemykset. Aika jännä juttu, noinkin vakavassa asiassa. Mistä se kertoo?"

Jos Kerry sanoo, että voimankäytön sääntöjen mukaan kyseeseen olisi voinut tulla alas ampuminen, hän ei silti sano, että USS Donald Cookin kapteeni rikkoi voimassaolevia määräyksiä jättäessään ampumatta alas. Näkemyseroa ei siten välttämättä ole: säännöt jättävät tapauskohtaista harkintavaltaa ja vastuuta aluksen päällikölle, ja sitä käytettiin tässä tapauksessa viisaasti.

Kaliningradin Suhoi-laivueen komentajaa en kuitenkaan menisi viisaudesta onnittelemaan, mutta nähtävästi hänelle ei annettu vaihtoehtoa.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #12

”Tämä olisi tärkeää myös Venäjä suhteiden kannalta, sillä noilta osin MOUn viesti on ristiriidassa Suomi-Venäjä valtiosopimuksen kanssa.” Ole hyvä ja täsmennä, mitkä tarkalleen ovat ristiriitaiset kohdat sopimusteksteissä."

Suomi on yhteisymmärryksessä Naton kanssa siitä, että Suomi on halukas antamaan Natolle alueitaan ja resurssejaan Naton käyttöön sotilaallisen toiminnan, myös mahdollisten hyökkäystoimien tarpeisiin.

Kuitenkin Suomi-Venäjä valtiosopimuksessa sovitaan ettei kumpikaan osapuolista luovuta alueitaan toista vastaan suunnattujen aseellisten toimien suorittamiseen.

Näissä on mahdollinen ristiriita. Rikkomatta valtiosopimusta Suomi ei voi antaa alueitaan Venäjän vastaisiin toimiin.

Tämäkö on Suomen raja? Tuskin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #27

"Suomi on yhteisymmärryksessä Naton kanssa siitä, että Suomi on halukas antamaan Natolle alueitaan ja resurssejaan Naton käyttöön sotilaallisen toiminnan, myös mahdollisten hyökkäystoimien tarpeisiin."

Lyhyesti: ei ole!

Kontekstistaan irrotettu "logistisen käsikirjan" määritelmä Naton kaikesta mahdollisesta sotilaallisesta toiminnasta ei ole ympättävissä itsenäisen Suomen kauaskantoisiin turvallisuuspoliittisiin linjanvetoihin historiaa muovaavin mittasuhtein ja seurausvaikutuksin, vaan Suomen täysivaltaisuus säilyy koko laajuudessaan vaikka "manuaali" onkin työkaluna turhan sähläyksen välttämiseksi yhteisten harjoitusten junailussa puolustusliiton kanssa.

Puheenaihe on sekä kiinnostava että tärkeä, mutta niin laaja ja eri otsikon alle kuuluva kuin CNAS-ajatuspajan raportti, että palatkaamme siihen tuonnempana omassa erillisessä keskustelussaan.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Välitän tähän terveiset Erkki Tuomiojalta, joka ei kirjautumisongelmista johtuen päässyt kommentoimaan kirjoitusta.

"Lähinnä olisin alleviivannut kaiken harjoitustoiminnan osalta että ongelmia syntyy silloin kun poliittinen ohjaus on heikkoa tai olematonta, kuten tässäkin taitaa olla"

Tuomioja olisi vielä lisäksi laittanut linkin omaan blogiinsa http://tuomioja.org/ jossa käsittelee tätä harjoitusasiaa osana laajempaa turvallisuuspolitiikan tarkastelua.

Toivottavasti ET saa kirjautumisongelmat kuntoon ja pääsee mukaan keskusteluun.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Viime päivinä Upin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak on useampaankin otteeseen syyttänyt Venäjää yksipuolisesta provokaatiosta, mikä olisi syynä Naton ja Amerikan aktivoitumiseen lähialueilla. Tästä lausunnosta käy ilmi miten tarkoitushakuista ja vaarallista on Suomen nykyinen ulkopolitiikka. Edes vanhempi tutkija ei käsitä, että provokaatio on suhde niin kuin totuuskin.

Toimituksen poiminnat