CNAS- Suomi ja Ruotsi; varautukaa isäntämaatuen antamiseen USA:lle

 

Assured Revolve-karttaharjoitus on tuore, Yhdysvaltalaisen CNAS ajatuspajan tuottama katsaus Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen. Pari päivää kestänyt harjoitus, johon osallistui 50 korkea-arvoista vierasta Euroopasta tuotti raportin Assured Resolve; Testing Possible Challenges to Baltic Security- jossa paljastuu pieni poliittisen ongelma ja joukko muitakin asioita joista tulisi käydä keskustelua.

Raportissa muunmuassa kehotetaan Suomea ja Ruotsia selvittämään itselleen minkälaisia “tukipyyntöjä” on luvassa mikäli USA yksin tai pienen koalition kanssa päättää ryhtyä Venäjän vastaisiin toimiin lähialueillamme. Raportin mukaan nämä pyynnöt voisivat olla esimerkiksi ilmatilan käyttöä ja lentotoiminnan tukemista kenttä- ja tankkaus palveluiden muodossa. Eli juuri tätä logistista palvelua joka kuuluu NATOn kanssa solmitun isäntämaatukea koskevan yhteisymmärrys muistion (HNS MOU) piiriin.

Karttaharjoituksessa oli käynyt ilmi, että Suomi ja Ruotsi ovat halukkaita antamaan USA:lle ja/tai koalitiolle, sen mitä annettavissa on. Selväksi tuli kuitenkin myös se että skenaarioiden kautta harjoittelu tuli enemmän kuin tarpeeseen. CNAS paperissa nimittäin painotetaan jopa kahdessa kohtaa mahdollisuutta USAn yksipuoliseen Venäjän vastaiseen toimintaan lähialueillamme ja siitä todennäköisesti seuraavaa tukipyyntöä Suomelle ja Ruotsille. Näiden kahden maan tulisi selvittää itselleen mitä tämä käytännössä tarkoittaisi. Myös Suomen “tärkeintä liittolaista” kuten Stubb  USA:ta kuvaili, kehotetaan avoimuuteen mahdollisten tukipyyntöjen sisällön suhteen. Olettaisin siis että jotain epäselvyyttä tai näkemyseroja on tullut vastaan.

 

“First, the  two countries should ensure that they have a detailed  understanding of what types of requests they might receive should the United States or a small coalition of  countries opt to act unilaterally in their neighborhood  in the face of Russian aggression.”

 

USAn esityksestä täällä on harjoiteltu tai tullaan harjoittelemaan Strykereilla ja F-15 koneilla. Vesien lämmettyä Yhdysvallat saapuu harjoittelemaan maihinnousua Hankoon. Näissä harjoituksissa ei kuitenkaan ole mitään ulko- ja turvallisuuspoliittista viestiä valtion johdosta kerrotaan. Markku Kangaspuro Aleksanteri instituutista kuitenkin tietää kertoa USAn aivan avoimesti ilmoittavan kyseisen harjoitus kokonaisuuden olevan Venäjää vastaan suunniteltu. Eli kyllä niistä selkeä viesti löytyy. Suomi on antautunut suurvaltapolitiikan pelinappulaksi, aivan kuten on odotettavissa ollut.

Yhdysvallat hakee laajalla rintamalla harjoittelumahdollisuuksia. Suomi on pystynyt hyödyntämään Yhdysvaltain lisääntynyttä aktiivisuutta tavalla, joka hyödyntää maan puolustuskykyä, puolustusministeri Niinistö kertoi Ylelle.

Näin asiaa kommentoi “Stryker-harjoituksen” tiimoilta Ilta-Sanomille harjoitukseen liittyviin suunnitelmiin perehtynyt lähde.

Kyseessä on logistinen harjoitus, eli miten tullaan maahan ja miten lähdetään täältä”

Isäntämaatuen antaminen on hänen mukaansa yksi harjoitukseen liittyvä ulottuvuus.

“– Siitä tulee kokemusta, että nähdään, miten tällainen porukka tulee tänne ja miten se lähtee.

Suomi on siis tilanteessa jossa valtiojohtoa kehotetaan karttaharjoituksen jälkeen selvittämään tehtyjä “sitoumuksia” niiden mahdollisia seuraamuksia. Suomi on tilanteessa jossa Yhdysvallat voi kutsua itsensä harjoittelemaan Suomeen yksipuolisia tai “pienellä koalitiolla” suoritettavia Venäjän vastaisia sotilasoperaatioitaan. Ja Suomi saa kokemusta siitä “miten ne tulee ja miten ne lähtee.” Puolustusministerin mukaan tämä tulemisen ja menemisen seuraaminen hyödyttää maamme puolustuskykyä. Mitenköhän?

Yritin itse nostaa tätä nyt nähtävää kehitystä keskusteluun jo ennenkuin tämän toiminnan mahdollistava yhteisymmärryspöytäkirja oli allekirjoitettu. Olin asiasta tuolloin henkilökohtaisesti yhteydessä silloiseen ulkoministeri Tuomiojaan, joka selitti silloin julkisuudessa HNS järjestelyn tulevan kyseeseen lähinnä tilanteissa joissa Suomi tarvitsee apua meteoriittien pudotessa Suomeen. Ja kuinka kristallinkirkasta oli tieto siitä ettei tämän seurauksena nähdä USAn tai NATOn joukkoja yllättäen Suomessa. No toisin kävi..

Äskettäin Tuomiojan kanssa CNAS paperista käymäni keskustelun pohjalta tilanne on kuulemma sikäli muuttunut aiemmasta, että nykyisin harjoituksista tullaan olemaan avoimempia ja päätökset osallistumisesta tehdään tarkoin kriteerein. Kriteeristöä mietittäessä olisi varmasti palata karttaharjoituksen skenaarioihin ja sitä kautta aivan avoimesti tuoda esiin minkälaiseen yhteistyöhön Suomi on valmis ja mitä Yhdysvallat mahdollisesti meiltä odottaa. Ja syytä ilmeisesti olisi myös selvittää mihin on jo sitouduttu. Erkki Tuomioja lupasi selvittää nämä asiat. Nähtäväksi jää nouseeko keskusteluun.

Jokainen NATO doktriini AJP 4.5:n lukenut ymmärtää ettei kysymys ole mistään avun saamisesta Suomeen. Tässä nähdään nyt tuon yhteisymmärryspöytäkirjan todellinen tarkoitus. Tarkoitus on mm. järjestää USAn ja tai Naton sotavoimille tukea operaatioidensa suorittamiseksi mahdollisimman kustannnustehokkaasti. Se ei ole mikään salaisuus. Se lukee niissä papereissa. Samoissa NATO papereissa joita tarjosin myös Huuskolle ja muutamalle muulle julkaistavaksi ennen MOU:n allekirjoitusta. Turhaan.

Kun HNS järjestelyä vielä sorvattiin olin yhteydessä henkilökohtaisesti myös silloiseen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistöön, joka ei omien sanojensa mukaan ollut tuolloin kesällä tietoinen minkään AJP-4.5 doktriinin olemassaolosta tai ainakaan hän ei ollut sitä lukenut taikka sitten ei vaan tunnustanut lukeneensa. Samaan aikaan soppari oli “kansallisessa” valmistelussa. Juuri mitään muutoksia ei NATOn valmiin asiakirjapohjan ja allekirjoittamamme yhteisymmärryspöytäkirjan välillä ole.

HNS järjestely muistuttaa hyvin paljon samaisen CNAS pajan “Light Footprints- The Future of American Military Intervention” strategiaa USAn sotavoimille vuodelta 2013. Siinä mainitaan mahdollisimman yksinkertaistettuna, “Light Footprint" strategian nojaavan pohjimmiltaan epäsuoraan, paikallisten toimijoiden kautta suoritettavaan toimintaan, jonka tavoitteena on USA:n "kansallisen turvallisuuden" päämäärien saavuttaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. Sama tavoite kuin HNS järjestelyssä siis.

Näitä toimia nyt halutaan juuri yhteistyön kautta voimistaa. Uudessa CNAS katsauksessa korostetaan yhteistyön tarvetta esimerkiksi resurssien ja tiedustelutietojen osalta. Samaan aikaan Suomi valmistautuu muuttamaan lainsäädäntöään koskien verkkovalvontaa ja aseellisen tuen antamiseksi näiden “yhteisen puolustuksen” velvoitteiden takia.

Light-footprint paperissa kerrotaan vieraiden hallintojen tukemisen tai horjuttamisen olevan keskeisen osan tätä "kevyen jalanjäljen" toimintaa. Vaikuttamisen korostetaan olevan pitkäjänteista ja sen aloittaminen on aloitettava mahdollisimman hyvissä ajoin, jotta voidaan maksimoida vaikutus muovailtavan maan politiikkaan ja turvallisuustilanteeseen. Tätä samaa linjaa jatketaan myös tässä tuoreimmassa, jossa tähtäimessä on Venäjä ja keinoina mm NATO ja muut kumppanit ja niiden valjastaminen USAn etuja ajamaan. Sivuhuomautuksena voisin mainita, että Syyriassa USA on muovannut hallinnon vaihtamiseen tähtäävää ruohonjuuritoimintaa vuodesta 2005. Ukrainaa on demokratisoitu isolla rahalla jo vuosikymmenet.

Edelliseen viitaten Assured Revolve-raportin mukaan Naton tulisikin ottaa aggressiivisia askelia muuttaakseen vallitsevaa tilannetta NATOn kykyjen ja joukkomäärien suhteen Euroopassa. Liittouman tulisi harkita oman hybridi-sodankäynnin käynnistämistä Venäjää vastaan. NATOn tulisi pyrkiä mm Afghanistanista saatujen kokemusten avulla  hyväksikäyttämään kriittisiä kohtia Venäjän turvallisuus ympäristössä omaksi edukseen. Tällätavoin liittouma voisi varmistaa että Venäjä joutuisi maksamaan kovan sisäpoliittisen hinnan oman sisäisen turvallisuuden ja yhtenäisyyden ylläpitämisestä. Hinnan joka aivan hyvin voi olla Venäjälle liikaa, raportissa mainitaan ehkä toiveikkaasti.

CNAS raportin mukaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on tapahtunut transatlanttinen sukupolven muutos ja nuoremmalta väeltä raportin mukaan puuttuu henkilökohtaiset verkostot ja historiallisen kontekstin ymmärrys, asiat jotka ovat olleet transatlanttisen yhteistyön pohja. Raportin mukaan se ajattelu joka oli EU:n perustamisen ja ETYJ:n  taustalla, puuttuu osin  nykysukupolvilta. Putinin sanotaan pyrkivän käyttämään tätä hyväkseen pyrkimyksissään Euroopan hajottamiseksi. Raportin tekijöiltä on saattanut jäädä ymmärtämättä, että kattavan kuvan syy-seuraussuhteista ja historiasta saanut ihminen saattaa aivan omaehtoisesti herätä huomaamaan tämän systeemin päättömyys ja vaarallisuus. Tähän ilmiöön vastaukseksi on venäjätrollien vastaisen taistelun kylkeen onnistuneesti lisätty termi "resonaattori". EU:n-, Naton tai USAn toimien kritisointi on virallisesti Venäjän informaatio agendan mukaista resonointia. 

Työryhmä kehottaakin johtajiamme alleviivaamaan järkkymätöntä solidaarisuutta tämän monipuolisen yhteisen uhkakuvaston edessä. Transatlanttisia johtajia vaaditaan muistuttamaan yleisöä allianssin tai EU:n hajoamisen vaaroista, “lyhytnäköisten” ja “ nurkkakuntaisten” etujen saavuttamiseksi ei siis pidä alkaa keikuttamaan venettä.

Jarmo Limnell, kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut sotatieden tohtori kirjoittaa kirjassaan Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen, mm. Suomen turvallisuuden uhkakuvista ja siitä miksi ja miten ne päätyvät "doktriineihin" niinkuin päätyvät.

Ratkaisevana tekijänä tässä on USA ja USA:n omista lähtökohdistaan luomat, itselleen ja omalle ulkopolitiikalleen edulliset uhkakuvat.

" 'Täytyy tiedostaa Yhdysvaltojen uhkakuvat, sillä ne vaikuttavat keskeisesti siihen, miten Suomi näitä kansainvälisiä uhkakuviaan korostaa', sanoi eräs keskeinen ministerimme käymissämme keskusteluissa. Voiko asiaa enää selvemmin sanoa?"

"Siis tunnusta terrorismin uhka ja pysyt paremmissa väleissä Yhdysvaltoihin. Näin logiikka toimii ja se on Suomessa ymmärretty"

"Yhteiset uhkat yhdistävät. Suomalaiselle uhka-agendalle nousseita kansainvälisiä uhkakuvia on katsottu voimallisesti länsimaisten silmälasien läpi. Suoraan sanoen: länsimaissa korostetut uhkakuvat on tietoisesti otettu osaksi suomalaista uhkakuva sisältöä- olivat uhkat itsessään todellisia uhkakuvia Suomelle tai eivät. Uhkien todellinen vakavuus ei olekkaan tässä se olennainen asia vaan olennaista on ollut uhkakuvien tietoinen yhdenmukaistaminen EU:n, Yhdysvaltojen ja Naton kanssa"

Käytännön politiikkana on siis ollut luoda Suomen uhkakuva kirjastoon uhkia, jotka ajavat ennenkaikkea USA:n ja/tai "läntisen arvoyhteisön" agendaa, riippumatta siitä miten valideja nämä korostetut uhkakuvat Suomen kannalta aidosti ovat.

Assured Resolve raportissa korostetaan USA:n johtoaseman tärkeyttä, sillä sen puuttuessa on raportin mukaan vaarana että NATO:n toimintakyky vaarantuu ja alkaa esiintymään haluttomuutta yhteiseen puolustukseen. Tätähän on tutkitusti ollutkin ilmassa. Etelä- ja Länsi-Euroopan maissa on alettu muistuttamaan ettei Artikla 5 takaa automaattista sotilaallista apua. PEW Research instituutin tekemän selvityksen mukaan  että ainoat maat, joissa vastaajista yli puolet toivoo maansa joukkojen osallistuvan toisen Natomaan puolustamiseen mahdolliselta Venäjän hyökkäykseltä, olivat USA ja Kanada. (56% ja 53%)

Vastaavasti Saksassa mielipide oli 58% vastaan sotilaallista osallistumista.

Mistä tämä eurooppalaisen “solidaarisuuden puute” johtuu? Nurkkakuntaisesta ja tunkkaisesta nationalismista vai siitä huomiosta, että oma viiteryhmämme eli niin kutsuttu läntinen arvoyhteisö “puolustusliittoineen” näyttää polarisoivan tilannetta tarkoituksellisesti. Pienten natomaiden parkuessa pesästään lisää tykkejä tontille, USA suunnittelee uusien B61-12 “äly-ydinpommien” tuomista Eurooppaan. Vaikka Saksassa oli jo voimassa parlamentin päätös hankkiutua eroon edellisistäkin US-ydinaseista alueellaan.

Vaiko siitä että yksi sotilasliiton jäsen katsoi tarpeelliseksi ampua alas venäläishävittäjän, pienen ilmatilaloukkauksen takia. Jokainen joka on katsonut lentoreitit kartalta tajuaa ettei venäläiskoneen lentorata ollut millään muotoa Turkkia uhkaava. Pääsivätpähän ampumaan. Ja suojaamaan rajaliikennetä Venäjän iskulta. Turkkihan on tarjonnut Syyrian jihadisteille terveyspalveluita ja muuta tukea. NATO Turkki myös valmisteli false flag iskua omaa historiallista muistomerkkiään vastaan. Turkin tiedustelupalvelun johtaja Hakan Fidan sanoi verkkoon vuotaneessa korkea-arvoisten Turkin turvallisuusviranomaisten ja ministerismiesten keskustelussa  että lähettää tarvittaessa neljä miestä tekemään Syyriasta ohjusiskun Turkiin, jotta saadaan aikaiseksi syy sodalle. Apulaisesikuntapäällikkö Yaşar Güler puolestaan kommetoi nauhoitteella että Fidanin esittämillä toimilla saa suoraan oikeutuksen sotatoimille Syyriassa. Fidanin kanssa keskusteleva ulkoministeri Ahmet Davutoğlu kertoo että myös että presidentti Erdoganin mielestä isku Osmanien valtakunnan perustajan isoisän Suleyman Shahin hautaa vastaan tulisi nähdä "mahdollisuutena".

Valtaosa kaikista PEW-kyselyn vastaajista kuitenkin uskoi Yhdysvaltojen käyttävän sotilaallista voimaa Venäjää vastaan kyseisessä tilanteessa. Sitä ei kuitenkaan kysytty olisiko se hyväksyttävää vai ei. Osittain tieto siitä, että “USA kyllä hoitaa taistelut” varmasti pienentää solidaarisuusprosentteja. En kuitenkaan usko että se on pääsyy. Uskon tämän suuntaisen ajattelun juontavan isoilta osin tyytymättömyydestä USA:n ulkopoliittiseen linjaan ja siihen provokaatoiden ja lietsomisen jatkuvaan kierteeseen johon maanosaamme ollaan luistamassa.

Ainakin Saksassa on herätty siihen. Breedloven lausuntoja Ukrainan kriisiin liittyen on kuvattu der Spiegel lehdessä vaaralliseksi propagandaksi ja ihmetellään miksi sotilasliitto julkaisee vääriä tietoja Venäjän “rajan ylityksestä” juuri neuvotteluiden kriittisessä vaiheessa. Aivan kuin tarkoituksena olisi tehdä tyhjäksi kaikki yritykset kriisin ratkaisemiseksi neuvottelupöydässä.

Kun innokkuutta lähteä aseellisesti mukaan mahdollisiin USAn yksipuolisiin voimankäyttöihin ei ehkä kaikilta löydy niin Itä-Euroopan maat ovat kovasti kärttämässä lisää USA:n läsnäoloa alueellaan. Ja sitä on tiedossa.

Nämä ns uudet jäsenmaat ovat USA:n tiukanlinjan anti-venäläisen ulkopolitiikan kannattajina muuttaneet sotilasliittoa entistäkin enemmän USA vetoiseksi vain olemalla sotilasliiton jäseninä. Vuoden 1997 Venäjä-Nato sopimuksessa on rajoitettu pysyvien joukkojen tuomista Itä-Euroopan alueelle. Nyt jo on päätetty USA:n panssariprikaatin pysyväisluontoisesta sijoittamisesta Itä-Eurooppaan. Venäjä lupaa epäsymmetristä vastausta tähän toimeen. Baltian maat ja Puola ovat jo aiemmin pyytäneet NATOn ohjuspuolustusjärjestelmän kohdentamista Venäjän suuntaan. Ehkä juuri tästä syytä ohjushävittäjä Cook tuli Venäjän häiritsemäksi. Alus on Aegis tutkineen osa ohjuspuolustusjärjestelmää. Venäjä on ilmeisesti aiemmin onnistunut saamaan tutkajärjestelmän solmuun ohilennollaan ja veikkaanpa tässä ohilennossa olleen sama tarkoitus.

Naton ohjuspuolustusjärjestelmä on ollut kivenä kengässä jo pitkään. Venäjä katsoo USAn yksipuolisen irtaantumisen ABM sopimuksesta, yhdessä ennaltaehkäisevän iskun strategian kanssa, horjuttavan vakavasti voimien tasapainoa. Tämä tasapainotila piti tilanteen vakaana kylmän sodan vuosina. Nyt Venäjä on katsonut olevansa pakotettu vastaamaan muuttuneeseen turvallisuus ympäristöönsä mm kehittämällä ohjuskalustuaan kyvykkäämmäksi tasapainotilan uudelleen saavuttamiseksi. Kun omien toimien seurauksia ei edes haluta katsoa laajemmassa kuvassa, Venäjän toimista voidaan luodaan uhkaa jonka olemasaaololla perustellaan yhä enemmän tilannetta kärjistävän politiikan tekoa. Tämä on täysin USA:n pitkäaikaisen ulkopoliittisen linjan mukaista toimintaa.

Suomenkin hallituksen runsaalla tuella valmistuneessa CNAS raportissa kehotetaankin Washingtonia käyttämään tätä Euroopan sisäistä kriisitilannetta hyväkseen lupaamalla avuksi jatkuvaa USA:n sekaantumista Euroopan asioihin. Ei ole Venäjä siis ainoa Euroopan kaaoksesta hyötyvä.

 

“ Transatlantic leaders should remind the European public about the dangers of splitting the alliance or the EU over short-term and parochial interests. Washington should also use this opportunity to issue promises of sustained U.S. engagement on European issues.”

 

Raportin mukaan vaikka USA:n johdon tuleekin pyrkiä saamaan eurooppalaiset ottamaan enemmän vastuuta alueensa puolustustamisesta, kenenkään ei kuitenkaan pidä erehtyä olettamaan että Euroopan turvallisuusasioita voidaan ratkaista ilman vakaata poliittista, taloudellista ja sotilaallista puuttumista Yhdysvaltojen taholta.

CNAS:n mukaan NATO kaipaa remonttia, nopean toiminnan valmiusjoukko VTJF on liian pieni isoille uhkille ja liian iso pienille. Paja ehdottaakin että NATOn euroopan komentaja SACEUR saisi valtuudet monipuolisempaan joukkojen liikutteluun ja oikeudet yllätys- tai pikaharjoitusten järjestämiseen niin harjoite- kuin pelotevaikutuksiensa takia. Yhtenä perusteena “snap”-harjoituksille mainitaan nimenomaan ennalta-arvaamattomuus pelotteen aikaansaamiseksi rajan toiselle puolen. Koska Venäjä pystyy liikkumaan omien rajojensa sisällä tarvittaessa nopeastikin kokee USA tarpeekseen kyetä vastaavaan liikkumiseen Venäjän rajan tällä puolen. Siksi näitä kumppanuusjärjestelyjä rakennellaan.

CNAS kaavailee myös “kahdella jakkaralla” johtamista, eli SACEUR joka samanaikaisesti komentaa Nato-joukkoja ja USAn armeijan Euroopan joukko-osastoja voisi kasailla näistä mieleisensä iskujoukon kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen.Eli vähän samoin kuin Afganistanissa sulautettaessa USA:n sotaoperaatio OEF-A ja NATO:n ISAF lähes täydellisesti toisiinsa ja USA:n komentoon.

Tullaanko tulevaisuudessa näkemään entistä enemmän näitä yllättäviä harjoituksia ja itsensä kutsumista?

 

Uskoisin että saamamme kokemus tukemisesta ja menemisistä varmasti tulee tarpeeseen. Yhdysvallathan on satsannut huomattavan lisärahan Euroopan toiminnoille. Jussi Niinistö selitti näitä USAn lisääntyneitä harjoituksia lisääntyneellä rahalla. Ei muutakaan kohdetta ole ilmeisesti löytynyt kuin sotaleikki Venäjän kanssa.

Lisää on siis tulossa, näin uskallan väittää. CNAS paperista käy ilmi, että nykyinen määrärahan nosto 789 miljoonasta 3,4 miljardiin dollariin ei tule riittämään. Vaikka raportissa luonnehditaankin määrärahojen nostamista hyväksi aluksi, tullaan todennäköisesti siis näkemään lisärahoituksen tarvetta. Myös muita toimenpiteitä vaaditaan aivan lähiaikoina suoritettavaksi. Näitä mm. kahden vuonna 2012 vedetyn panssariprikaatin palauttaminen Eurooppaan ja lisäyksiä F-35 koneisiin, taistelu- ja ohjussukellusveneisiin, tiedusteluun ja kyberkykyihin.

Euroopan maita, myös siis NATOn ulkopuolisia maita CNAS kehottaa ei ainoastaan nostamaan puolustusmenojaan vaan kohdentamaan menot “oikeisiin” kohteisiin. Siis tietenkin niihin jotka tekevät USAn toimista sille itselleen mahdollisimman edullisisia. Chuck Hagelin määrittämä “third offset” pitää sisällään mm. viidennen ja kuudennen sukupolven lentokoneet, miehittämättömät alustat, hiljaiset sukellusveneet ja pitkän kantaman täsmäaseet. Naton kykyjen nostaminen tälle tasolle mahdollistaa, raportin mukaan, USA:n käyttää paremmin hyödykseen Euroopan teknologiakeskuksia ja innovatiivista meininkiä. Ennenkaikkea näillä muutoksilla mahdollistettaisiin liittouman saumaton yhteistyö tulevissa konflikteissa ja kyettäisiin kohdistamaan painetta ja luomaan riskejä Venäjän poliittisiin-, taloudellisiin- ja sotilaallisiin kohteisiin laajalla skaalalla.

Muunmuassa tällaista selvisi siis CNAS ajatuspajan karttaharjoituksessa. Olisipa mielenkiintoista verrata tätä tuotosta yhdessä Naton kanssa tehtyyn CMX2016 karttaharjoitukseen.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu