*

RikuReinikka

Eestinkallio 431027, Espoo kusee liito-oravan kintuille

  • Kuva 1
    Kuva 1
  • Kuva 2
    Kuva 2
  • Kuva 3
    Kuva 3

Vuonna 2008 Eestinkallio säästyi jätevedenpuhdistamo hankkeelta ja nyt se on jälleen liipaisimella. Tälläkertaa asuntorakentamisen kanssa.

 

"Eestinkallion alueen pohjoisosa on varttunutta kuusikkoa ja kuusisekametsää. Alueella on runsaasti lahopuuta toisin kuin Eestinkallion muissa rinnemetsissä, joiden puustoa on viime vuosina harvennettu. Alueella todettiin myös runsaasti liito-oravan jätöksiä. Suunnittelualueen pohjoispään käyttäminen rakentamistarkoituksiin todennäköisesti heikentäisi liito-oravan elinmahdollisuuksia ja hävittäisi samalla Eestinkallion muusta luonnosta poikkeavan aarnimaisen metsäalueen. Kuvioiden 5 ja 6 muodostama metsäalue (kartta sivulla 13) on paikallisesti arvokas luontokohde, joka tulisi säilyttää osana Eestinkallion virkistysaluetta. Alueen luonne on otettava huomioon myös metsänhoidossa." - Espoon kaupungin luontoselvitys

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 3.2.2016 Eestinkallion, Pihlajarinteen ja Jänismäen asemakaavamuutosehdotusten nähtäville asettamisesta. Asemakaavan muutoksen tavoitteena on muuttaa osa Eestinkallion puisto- ja lähivirkistysalueesta yleiskaavan mukaiseen asuinkäyttöön.

Asemakaavan muutos mahdollistaa yhteensä yhdeksän neli–kuusikerroksisen asuinkerrostalon rakentamisen. Kaikki rakennukset ovat ns. pistetaloja eli yksiportaisia asuinkerrostaloja. Asuinkerrostalojen lisäksi alueelle rakennetaan autopaikkoja ja kansipihoja. Asemakaavan muutosalueelle muodostetaan kolme uutta asuinkerrostalojen korttelialuetta 

Suunnitellun rakennusryhmän kaksi pohjoisinta rakennusta (kortteli 30288) ja niiden parkkialue, on suunniteltu rakennettavaksi suoraan selvityksessä mainitun alue nro 5:n päälle, osittain myös Eestinkallion liito-orava esiintymän keskeiselle alueelle.

Vuonna 2014 kaupunkisuunnittelukeskus vastasi usealle liito-orava esiintymän esiin nostaneelle kaupunkilaisille:

 

"Kaikki liito-oravien havaintopuut jäävät nyt rakentamisen ulkopuolelle"

 

Projektin materiaaleissa ei ole kaupungin toimesta tehty yhtäkään kuvaa jossa samanaikaisesti olisi nähtävillä liiturin havaintopuut, "ydinalue" ja rakentamissuunnitelmat.

Skaalasin ja yhdistin kuvankäsittelyohjelmassa kaavamuutoksen materiaaleista liito-oravan alueet ja hankkeen pohjoisimmat rakennukset ja pysäköintialueen. Kuva1 ( Liito-oravan jätöslöydöt Eestinkallion suunnittelualueella (punainen rajaus) ja sen lähiympäristössä. Keltaiset pisteet = maaliskuussa 2014 tehdyt havainnot, vihreät pisteet 17.4.2014 todetut ”uudet” puut. Keltaisella viivalla on rajattu Eestinkallion liito- oravaesiintymän keskeinen alue, ns. ydinalue. Sinisellä suunnitellut kaksi pohjoisinta rakennusta 30288 ja P-alue. )

Ja todentotta, havaintopuut jäävät alueen ulkopuolelle. Rakennettava alue ikäänkuin "myötäilee" liito-orava havaintopuita, jolloin teknisesti ottaen tämä projekti ei vahingoita liito-oravan elinmahdollisuuksia.

Kuitenkin luontoselvityksen mukaan:

 

"Jätösten löytöpaikkojen ja puuston perusteella rajattu ydinalue (1,6 ha) kattaa vain osan liito-oravan käyttämästä metsäalueesta, kuten ydinalueen ulkopuolella tehdyt jätöshavainnot osoittavat. Liito-oravan pesäpuu sijaitsee niukasti suunnittelualueen ulkopuolella, mutta liito-oravan käyttämiä oravan risupesiä voi olla myös suunnittelualueella (kaikkia risupesiä ei välttämättä nähty tiheäpuustoisessa, varttuneessa kuusikossa)."

 

Huomion arvoista on, että arvokkaaksi luontokohteeksi arvioitu alue 5 jää kokonaisuudessaan projektin jalkoihin. Ja koska kyseessä on tyyppi esimerkki liito-oravan elinalueesta on vähintäänkin kyseenalaista Espoon kaupungin kikkailla havaintopuiden ja rakennusalueen sijoittelulla, kuten aivan selvästi tässä nyt toimitaan.

Alue 5 on luontoselvityksen mukaan runsaslahopuustoinen metsäkuvio. Ylispuina kasvaa varttuneita kuusia, koivuja ja joitakin haapoja. Niiden katveessa on tiheä kuusista ja koivuista koostuva alispuusto. Puustoa ei ole käsitelty vuosikymmeniin. Pystyyn kuivuneita nuoria kuusia ja koivuja ja maahan kaatunutta lahopuuta on paljon. Kenttä-kerros on tiheän puuston varjostamaa ja aukkoista. Kuva 2 (Eestinkallion pohjoispään varttunutta kuusikkoa. Kuva luontoselvityksestä.)

Lahopuun merkitys eri eliölajeille on hyvin tiedossa ja aiheesta on kirjoitettu varsin kattavasti. Lahopuu on metsälajiston kannalta tärkeimpiä resursseja. Neljännes metsälajeistamme elää lahopuun varassa ja sadat lajit ovat Suomessa uhanalaisia johtuen lahopuun liian vähäisestä määrästä. Eteläisen Suomen metsissä lahopuuta on keskimäärin vain kolme kuutiota hehtaarilla, kun luonnonmetsissä määrä vaihtelee 20–120 kuutioon hehtaarilla. Lahopuun korvaamaton merkitys metsäluonnossa ja tarve sen lisäämiseen on määritetty monissa valtakunnallisissa ohjelmissa ja strategioissa.

"Lahopuulajeihin" kuuluu paljon sieniä, sammalia ja hyönteisiä, varsinkin kuoriaisia. Kaatuneet ja pystyyn kuolleet puut tarjoavat elinmahdollisuuden monille ötököille, joita mm palokärki ja muut tikat käyttävät ravinnokseen. Eestinkallion alueella tavataan käpytikkoja ja palokärkiä sekä satunnaisesti pikku-,harmaapää- ja pohjantikkoja. Näihin tikkojen koloihin muuttaa, mikäli mahdollista myöhemmin esimerkiksi liito-orava tai lepakko. Miksei pöllökin.. Myös puukiipijä (jota myöskin esiintyy kyseisellä alueella) pesii lahopuiden kaarnankoloihin. On merkillistä, että vaikka varsin hyvin tiedämme että kysesisen kaltaista metsää on Suomessa liian vähän, on Espoo tästä huolimatta tuhoamassa palan harvinaiseksi käyvää luontotyyppiä muutaman kerrostalon takia. Ikäänkuin niitä ei olisi jo riittävästi.

 

Lisäksi selvityksessä sanotaan seuraavaa:

 

"Keväisiin maastokäynteihin pohjautuva selvitys ei sisältänyt Espoon kaava-alueiden luontoselvityksiin normaalisti kuuluvia viitasammakko-, lepakko- ja pesimälinnustoselvityksiä eikä kesällä tehtäviä kasvillisuusselvityksiä."

 

"Eestinkalliolla on tutkittu vuonna 2008 lepakoita puhdistamohankkeen ympäristövaikutusten arviointia varten. Alue osoittautui odotettua huonommaksi lepakkokohteeksi, sillä inventoinneista havaittiin vain yksi pohjanlepakko."

 

"Alueilla ei myöskään ole purettavia rakennuksia, jotka voisivat olla lepakoiden päiväpiiloja."

 

Eestinkallion alueella on lepakoita vaikka selvitys muuta väittäisikin. Asun alueella ja olen useasti seurannut lukuisten lepakoiden pörräystä "takametsässä". Lepakotkin hyödyntävät päiväpiiloinaan ja poikasten suojina näitä tikkojen ja muiden lahopuihin nakuttelemia koloja, eivätkä suinkaan tarvitse pärjätäkseen "purettavia rakennuksia". Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat rauhoitettuja. Kaikki lepakkolajimme kuuluvat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan ja Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Näitä ovat lisääntymispaikat, muut kesä-, kevät- ja syysaikaiset päiväpiilot sekä talvehtimispaikat. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit käyttävät ravinnokseen hyönteisiä, lähinnä pieniä surviaissääskiä, vesiperhosia, yöllä lentäviä mittareita ja pieniä kovakuoriasia. Eli juuri samoja kavereita, jotka viihtyvät "laho metsissä".

 

Mielestäni kaavamuutosta ei missään tapauksessa tulisi hyväksyä ilman kattavaa selvitystä kyseisen metsäalueen eläimistöstä. Liito-oravan havaintopuiden väistelyn ei tulisi riittää.

 

Vuoden 2014 "kierroksella" kaupunki vastasi asukkaiden antamaan palautteeseen myös näin:

 

"Asemakaavan muutoksella täydennetään yhdyskuntarakennetta ja lisätään asuntotonttivarantoa hyvän saavutettavuuden alueella valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksen (MAL) mukaisesti. Asemakaavan muutos on Uudenmaan maakuntakaavojen ja Espoon eteläosien yleiskaavan mukainen. Espoon eteläosien yleiskaavan tavoitteiden mukaan koko Espoossa varaudutaan 300 000 asukkaaseen vuonna 2030."

 

Espoossa on maata tulevaisuuden muuttopaineen hoitamiseen paljon vähähaittaisemmillakin alueilla. On kaikenlaista vanhaa peltomaata ja muuta joutoaluetta asuinrakentamiseen muutettavaksi. Aivan Eestinkallion lähistölläkin löytyy esimerkiksi Latokasken niitty, Holmanpuisto ym. (Espoon kaavoitushankkeet, kuva 3.)

Muutaman kymmenentuhannen "muuttopaine" ei riitä selittämään tahtotilaa Eestinkallion kaltaisen lähiluontokohteen nakertamiseen. Eestinkallion lakialueen virkistyskäyttömahdollisuudet vähenevät huomattavasti kun talot nousevat korkoonsa siihen kallion juureen ja osin myös kalliolle. Eestinkallio on Etelä-Espoon ainoita paikkoja, jossa ulkoillessa ei tunne olevansa keskellä asuinaluetta ja tämä johtuu juuri siitä ettei taloja ole käytännössä juuri lainkaan näkyvillä. Kadun ja kallioalueen välissä oleva metsävyöhyke suojaa näkymältä vastapuoleisiin rakennuksiin. Suunnitellun kerrostalo ketjun tieltä tämä suojaava metsävyöhyke kaadettaisiin pois.

Eestinkallion lisäksi hienoja luontokohteita löytyy muualtakin Espoosta ja näin tulisi olla myös tulevaisuudessa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat